Rättisulkeiset

Ennen joulua tuli myös vedettyä rättisulkeisia. Kasa erilaisia rättejä lähti maailmalle.  Rätit oilvat siinä mielessä kivoja tehdä, että ne oli helppo ottaa mukaan ja kohtuullisen lyhyessä ajassa tuli valmista. Pisin aika tuntuikin menevän mallien miettimiseen ja säätämiseen. 

Sisko sai kolme bambutiskirättiä.

Lanka: Blend Bamboo petroli (8029) ja keltainen (3050)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 66 g

Värit ovat oikeasti paljon kirkkaampia. Lisäksi kuvassa rätit näyttävät omituisen vinksahtaneilta. Syynä on se, että kaikesta huolimatta ne eivät koskaan ehtineet prässäytymään, vaan äkkiä napsasin kuvan ja käärin pakettiin. Toivottavasti käytössä ei haittaa... 

Mallit ovat tarkoituksella erilaisia. Sisko voi tehdä kokeita, että mikä on papas: pitsineule, ainaoikea-neule vai sitten kuvioneule. Voi kertoa sitten minulle mikä on paras, niin sitten joskus kun vihdoinkin saan aikaiseksi itsellenkin tiskirättejä tehdä, voin tehdän parhaan mallisia! 

Jos tarkkaan laskee pyöreässä liinassa on vain seitsemän sektoria. Käsittääksni useimmissa tuohon tapaan tehdyissä niitä on kahdeksan. Mutta jos vielä olisin yhden pätkän tehnyt, olisi liinasta tullut lähinnä pipon alku... Onneksi ei kapearaidallisessa haittaa, eri juttu olisi, jos olisin tehnyt sektorit vuorotellen eri värisiksi, kuten ensin ajattelin. 

Suvun miehistä useampi sai autonputsaus-liinan. Olen kuullut kerrottavan, että akryylirätit ovat mitä parhaimpia tuulilasin pyyhkimiseen. Lähtevät lintujen jätökset irti tuosta vaan, pelkällä vedellä ja rätillä.

Naiset olivat sitten katkeria, kun moista sukupuolirajoittuneisuutta osoitin tekemällä autorättejä vain miehille. Olisinhan noita tehnyt vaikka jokaiselle, jos olisin tämänkin idean keksinyt vaikka edes jo marraskuussa... 

Lanka: Sportimo (kaksinkertaisena)

Puikot: 5,0

Paino: yht. 133 g

Auton kuvan löysin Ravelrystä - vaan en löydä enää... piirsin sen ruutupaperille ja jouduin muokkaamaan kuvaa jonkun verran kun ensin se oli liian iso rättiin ja seuraavaksi tuloksena oli lähinnä limusiini, hyvin matala sellainen.  

Pakettiin piti laittaa vielä mukaan pienet suihkupullot hätävaraksi, jos vaikka pissapojasta loppuu vesi. Kesällä sellaisia pieniä jossain näin, mutta nyt ei tainnut olla kovin sesonkiaika, kun mistään ei löytynyt kuin isoja pulloja, ja ne taas ovat vähän turhan isoja. Jokainen saa nyt sitten itse hankkia varavesipullon putsaukseen. 

Piiperrystä

Nyt kun pahimmat jouluhässäkkäajat ovat takana, lienee syytä päivitellä taas blogiakin. Yhtä ja toista on tullut tehtyä joulunalusaikoina. 

Koulussa oli taas perinteiset joulumyyjäiset joulukuun alkupuolella. Sinne ennätin tehdä perinteisiä kännykkäpusseja, joista tällä kertaa otettiin oikein kuvakin.

Langat olivat tällä kertaa ehkä enemmänkin tyttömäisiä glittereineen kaikkineen. Huomasin, että jämälankoja on varastossa entistä vähemmän. Kaikki sopivat on näköjään tullut käytettyä jo vuosien varrella. Tokihan vielä löytyilee yksittäisiä keriä jos jonkinlaista lankaa, mutta kännykkäpussin-kokoiset jäännökset on tullut tuhottua. Huolestuttavaa.   

Pusseja varten oikein ostin pari kerää Cewecin Silver Dream -akryylihirvitystä. Väriyhdistelmät siinä ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Välillä on yksiväristä ja välillä taas pilkullista. Esimerkiksi ylärivin kaksi vasemmanpuoleista vihreää ovat samasta kerästä. Vastaavasti alarivin kolme keskimmäistä tulivat toisesta kerästä. Kun totesin, että vähän tulee omituisen näköistä lopputulosta (ylärivin kolmas vasemmalta) päätin keriä lankaa niin, että tulee joko yksiväristä tai pilkullista, niinkuin nuo vaaleanpunaiset. 

Enemmänkin oli taas tarkoitus tehdä, mutta aikataulut taas pettivät. Ja jälleen hyvä päätös tehdä pusseja varastoon jo vaikka kesällä.

Vielä pienempää näpertelyä:

Ystävä syksyllä puheli, että oli nähnyt jotain neulottuja tai virkattuja kukkia pinneissä. Hän halusi, että tekisin jokusen hänelle. Kerran kun iltaa istuttiin yritin virkkailla jonkinnäköisiä kukkasia Ystävän langanjämistä. (Niitä ei ollut kovin suurta valikoimaa, koska koska Ystävä ei kuulu Neulojiin.)  

Ajattelin sitten ilahduttaa Ystävää pienellä joululahjalla ja väkersin (vielä pienemmistä) langanjämistä neulekukkasia. Ohje on Nicky Epsteinin kirjasta Knitting over the edge, malli "Le fleur". Malli on siitä mukava, että sitä ei varsinaisesti tarvitse ommella yhteen, vaan ensin luodaan silmukat, sitten osa päätellään ja lopuksi langanpää vedetään jäljellä olevien silmukoiden läpi, jolloin kukka muodostuu.

Värejä yritin poimia kaikkia mahdollisa, jotta löytyisi sopiva tilanteeseen kuin tilanteeseen. Salamavalo vääristää värejä huolella, mutta näkeehän sen, että monenmoista on tarjolla. Kivasti tuli myös kokoeroja, vaikka langan paksuudet eivät aivan hirvittävästi toisitaan eronneet.

Piristyshuivi

Taas yksi työ, joka osottautui ikuisuusprojektiksi.

Akun perin ajattelin, että huivi valmistuisi kohtuullisen nopeasti. Lankaa kun oli vain 100 g ja neulos ainaoikeaa. Työ on kulkenut mukana automatkoilla jo aika kauan. Käsittämättömän kauan oikeastaan. Muistaakseni ainakin vuoden ajan! 

Täytyy tunnustaa, että idea tuli työkaverilta, joka oli tehnyt samanlaisen. Tuskin olisin tehnyt pelkästään ohjeen kuvan perusteella. Mutta jotenkin paljon kivemmalta näytti luonnossa. Langaksi valitsin ihan "tavallista" sukkalankaa, joka on kivan pirtsakan väristä. Vähän piristystä synkeään syksyyn. Värin vaihtelu olisi voinut olla vieläkin pitempi, kerroksista tuli uskomattoman pitkiä. Huivilla pituutta riittää melkein turhankin paljon. Päät roikkuvat aika alhaalla, mutta riittääpä solmimisvaraa!

Malli: Drops 120-19

Lanka: Zitron Trekking XXL (1000)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 100 g

Loppupuolella tulikin miettimistä, että vieläkö tekisi kerrosparin, riittääkö lanka virkattuun reunaan? Viimein totesin, että aivan sama saisiko vielä kaksi kerrosta tehtyä vai ei, kokoon se ei juurikaan vaikuttaisi.  Sitten pitikin virkata reunus  - ja ikuisuus alkoi. 

Kunnes vihdoin viimein päätin tehdä huivin valmiiksi. Ensin virkkasin reunusta ohjeen mukaan. Purin, tein toisella tavalla. Purin taas, tein kolmannella tavalla. Vasta neljännellä kerralla jälki alkoi olla sen näköistä kun halusin. Eikä ohjeesta ollut enää kuin aavistus. 

Punkkarisiilit

Piiitkästä aikaa taas ihan oikeesti valmista.

Viime keväänä (!) aloitin Nuormmalle Neidille siililapaset, kun isompi ei edellenkään halua luopua omistaan. Ovat kohta jo kolme vuotta olleet ahkerassa käytössä, eivätkä oikeasti enää mahdu, (äidin mielipide - ei voi mahtua) mutta pakko on pitäää. Uusiakaan ei saa tehdä: "Nää on ihan hyvät".

Siis viime kevää jo aloitin toiset. Ehdin tehdä ensimmäisen peukaloa ja ompelua vaille valmiiksi. Sitten tulikin niin lämpimät ilmat, ettei paksuja lapasia enää tarvittu. Muut tekeleet painoivat päälle ja siilit jäivät. Nyt syksyllä aihe tuli taas ajankohtaiseksi ja eihän se kauaa kestänyt kun toisen pienen lapasen tein. 

Nyt punkkarisiilit ovat olleet jo pari viikkoa käytössä. Yllättäen Vanhempi Neitikin alkaa olla sitä mieltä, että ehkä hänkin haluaisi pinkit siilti. Huokaus.

Malli: Siililapaset

Lanka: 7 veljestä (525) ja Coatsin Whisper DK (04)

Puikot: 3,5

Koko: 120 cm

Langanmenekki: 57 g

Hapsulanka on ostettu jostain halpiskaupasta jokunen vuosi sitten ihan tälläistä tarkoitusta varten. Taisi olla seuraavana kesänä kun olin ne ekat siililapaset tehnyt. Epäilin, että usammille on tarvetta. Lanka maksoi luokkaa 1 € / kerä. Värivalikoima oli muistaakseni kohtuullisen niukka ja etten sanoisi mielenkiintoinen. Kerän ostin kuitenkin ja toisenkin, joka on kokonaan vaaleanpunaista, mutta Neiti valitsi tähän projektiin  punkkarivärin. 

Edellisetä viisastuneena en halunnut laittaa puuhelmiä silmiksi - ne ovat siskoltakin kadonneet jo aikoja sitten. Niinpä kirjailin valkoisella langalla sekä silmät että kuonon. Mukavasti pilkahtelevat "piikkien" alta.  

Bambujakku - vihdoinkin!

Kuukausi on taas vierähtänyt lähes huomaamatta. Valmista ei juurikaan ole tullut, muutama vanha työ etenee hitaasti, mutta jouluhommiakin on jo tarvinnut aloitella. 

Suurin syy on nypläyskurssi jonka aloitin syksyllä työväenopistossa. Nypläys on kivaa, mutta (ainakin toistaiseksi) perin hidasta puuhaa, jota ei todellakaan voi tehdä samalla kun katsoo telkkaria. Toistaiseksi työt ovat lähinnä hajoittelu-tasoa, joten vielä en niitä blogissa esittele. Ehkä myöhemmin sitten.... 

Bambujakku valmistui jo aikoja sitten, mutta bloggaaminen vaan on jäänyt. Jakun teon aloitin jo joskus keväällä. Tein ensin etukappaleet ja ne tulikin aika äkkiä. Takakappaleessa kesti vähän kauemmin ja vielä hihatkin. Reunuksien teko olikin tämän tekeleen kompastuskivi ja jumituskohta. Vaan valmistuipa lopulta.  

Malli: Moda 2/2009, malli 33

(tai Sirdar 9134)

Lanka: Hjertegarn Bommix bamboo (5244) ja 

Sirdar Crofter Dk (0046)

Puikot: 3,5

Koko: M

Langanmenekki: 555 g

Ohjeessa koko jakku oli tehty Crofter DK:sta, mutta koostumus 60% akryyliä, 25 % puuvillaa ja 15 % villaa ei oikein innostanut tekemään siitä koko jakkua. Bambulanka oli tiheydeltään sama, vaikka metrejä on huomattavasti vähemmän. 50g / 105 m ~ 170 m. Kivasti löytyi vielä värit, jotka sopivat varsin täydellisesti yhteen.

Vähän jakku näyttää kuvassa roikkuvalta. Hihoistakin tuli ylipitkät, vaikka jo lyhensin jo niitä. Jälkikäteen arvioiden johtuu varmaan siitä, että bambu tosiaan on aika paljon painavampaa kuin akryyli, niin että olkapäät ja sitä myöden hihat valuvta alemmas. Että ehkä ei ollutkaan paras mahdollinen langanvaihto. 

Joka tapauksessa jakku on kiva pitää yllä, mielyttävä tuntuinen. Ja aika paljon olen sitä jo käyttänytikin, kaikesta huolimatta.

Asusteita

Sukkien jälkeen lisää sukkia.... Kun ne edelliset eivät mahtuneetkaan Pojalle, piti tehdä toiset. Ihan tavikset, perusraidat, ranskalainen kantapää. Siinäpä se.

Malli: perussukka, ranskalainen kantapää

Lanka: Silja (390) ja Maija (262)

Puikot: 3,0

Koko: 38-39

Langanmenekki: 85 g

Niin, tuo kassi. Se löytyi cittarin alehyllyn perukoilta, viimeinen kappale. Hinta huimat 5 euroa, joten pakkohan se oli mukaan poimia. On tosi kätevä neulekassina pienille töille automatkalla. Kassi pysyy pystyssä ja langat tulevat mukavasti tuolta välistä. Väri voisi tietenkin olla... vähemmän kirkas. Jospa siihen liimaisi ison Hello Kitty tarran.... saisi ainakin pikkutytöt kateellisiksi.


Sukkien ohella olen väsännyt itselleni tuubikauluria. Ajattelin sellaisen tekoa jo viime talvena, mutta se sitten jäi... nyt kun löytyi sopivat langat ja intoa, niin pääsi sekin puikoille.

Silkkilanka on ollut hamstrattuna jo jonkin aikaa sitten, mutten ole keksinyt mihin sen käyttäisin. Lanka on kivan värikästä, sillä se on kehrätty Intiassa sari-kankaiden jämälangoista. Yksinään se ei silti oikein tuntunut hyvältä, mutta mitä sitten? Löytyi ihanan pehmeä Tinde, jossa on puolet villaa, puolet tenceliä.

Tindeäkään ei ollut enempää kuin yksi vyyhti. Onneksi sentään 100 g. Epäilin sen riittävyyttä, mutta toivoin sen kuitenkin rittävän. Varmuuden vuoksi otin vielä suoitusta isommat puikot ja tein tuubista kohtuullisen kapean.

Malli: tuubihuivi

Lanka: Gjestal Tinde (813) ja Silkindian Sari Silk Yarn

Puikot: 6,0

Koko 20 x 160 cm

Langanmenekki: 173 g

Lopputulos olisi voinut arvata: lanka ei tuntunut loppuvan sitten millään. Ajatuksena oli, että tuubi menisi kaksi kertaa kaulan ympäri. Nyt se menee kolmesti, siihen se on aavistuksen liian lyhyt, mutta kaksinkertaisena auttamattomasti liian pitkä. Jos ei sitten halua näyttää siltä kuin olisi ylileveä kaulakoru roikkumassa kaulassa....  Halusin kuitenkin käyttää kaikki langan, enkä jättää taas roikkumaan jotain pientä jämää. Olisi ehkä kannattanut?

Palasukat

Vaikka en varsinaisesti sukkasatoon tänä(kään) vuonna osallistu, niin sukkia täytyy jokuset tehdä. Viime vuonnahan onnistuneesti käytin kierrätyssysteemiä: isomman lapsen pieneksi jääneet sukat seuraavalle ja voilá! - sukkia ei tarvinnutkaan mitään isoa kasaa tehdä. Tällä hetkellä tilanne näyttää huomattavasti heikommalta, paitsi ehkä nuorimmaisen osalta, mutta hänkin alkaa olla erittäin väritietoinen, eikä kierrätyssukatkaan oikein kelpaa.

Tekemisen aloitin akuuteimmasta. Herra 11 v:n koipi on kasvat uskomattomiin mittoihin, vinhaa vauhtia äidin jalan ohi! Ei siis kierräyssukkia enää edes äidiltä.... 

Nämä palasukat ovat (myöskin) olleet to do's -listalla varmaan kolmatta vuotta. 

Ohjeenkin olen printannut jo aika päiviä sitten ja jo viime keväänä aioin ihan tosissani tehdä moiset. 

Ensimmäinen ongelma ja epäilys syttyivät kun katsoin ohjetta: puikot 2,25 mm, tiheys 32 s/10 cm, koko "Men's Medium" - ja ohjeessa silmukoita 52! Minähän teen itsellenikin 60 silmukkaa ja tästähän pitäisi tulla reilusti isompi sukka. Ehkäpä silmukoita lisätään resorin jälkeen - eipäs vaan päin vastoin vähennetään....

Jo tässä vaiheessa olisi pitänyt ymmärtää heittää ajatus ihmeellisyyksistä romukoppaan ja tyytyä johonkin perinteisempään malliin. Vaan minäkö? Ei, kun kerran olen päättänyt palasukat tehdä, niin myös teen.

Päättelin että ehkäpä joku Nallen paksuinen lanka olisi omiaan pojan jalan kokoiseen sukkaan. Saman paksuista lankaahan riittää valittavaksi jos jonkin väristä. Yhteistuumin pojan kanssa saimme kohtuullisen toimivan kombinaation aikaiseksi.

Alku sujui kohtuullisen hyvin, ja tein rinnakkain molempia sukkia. Väri aina kummastakin, niin tulee tasaista ja samanlaista jälkeä. Tässä kohtaa sitten muistin myös rinnakkateon varjopuolen: kun purat, purat molempia. 

Sukan ohje on jaettu 13 "section"iin. Jokainen aina omalla värillään. Ongelmia alkoi tulla kohdissa 5 ja 6, nilkan sivuissa. Aikani asiaa pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että ainoa tapa, jolla saan homman toimimaan, on että tein kohdan 5 lopun kuten oli neuvottu kohdassa 6 ja toisin päin.  Sen jälkeen homma taas hoitui kohtuullisen kivuttomasti. 

Jossain vaiheessa annoin Pojan kokeilla sukka: voi mikä pettymys, nilkan kohdalta ihan liian tiukka, melkein piti kaksin käsin kiskoa jalkaan. Jaahas, mitäs sitten? Kokeilin omaani ja hyvä oli. Eipä saanut Poika siis näitä sukkia itselleen, äidille menivät. Tosin jouduin vähän muokkaamaan varvasosan loppua, ettei kärjestä tullut älyttömän pitkä. Jätin yhdet "sectionit" puoleen väliin ja sitten loppukavennus. Onnistui!

Malli: Asymmetrical Socks

Puikot: 3,0

Lanka: Nalle (ruskea 673, sininen 148,oranssi 219) ja

Maija (vihreä 262, keltainen 216 ja viinpunainen 254)

Koko: 36

Langanmenekki: 63 g

Vaikeuksien kautta voittoon. Paksummat puikot, paksumpi lanka ja tuloksena pienempi sukka. Ohje oli muutenkin aika vaikeaselitteinen ja hankala luettuna. Värit oli lueteltu kirjaimin A-F ja näitä käytettiin ohjeessa:"Section 8: With C, starting V between Sections 6 and 7...." Kirjoitin ohjeeseen joka kohtaan mikä kirjain tarkoitti mitäkin väriä ja millä värillä aikasemmat Sectionit oli tehty. Sillä tavalla pysyin edes jotenkin kärryillä missä mentiin. Ohjeen lukemista ei suinkaan helpottanut se, että kuvassa olevat sukat eivät suinkaan olleet tehty mainituilla väreillä ja molemmat olivat vielä erilaisia. Tai sitten ymmärsin jotain todella pahasti väärin.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että silmukkamäärän lisääminen onnistuu kyllä, kunhan saa jakosuhteet kohdalleen. 60 silmukalla toimisi varmasti.

Kaiken huippuna ohjeessa oli vaikeusasteikko 1-6. Kuvittelin että 1 on helpoin ja 6 vaikein. Tämä ohje oli määritelty 2 tasolle. Että jos nyt ihan kaikkein aloittelija ei ole, niin helppo toteuttaa kuitenkin. Itse olisin todellakin asettanut vähintään tasolle 4, mieluiten 5:lle. 

Printtaamassani versiossa lukee "Last updated 12/19/06. Toivottavasti sen jälkeen on jotain päivitystä tapahtunut, tämä ei ainakaan toimi. (En ole käynyt katsommassa The Knitting Universen sivuilla.)

Tässä kuvassa näkyy hyvin sukka molemmilta puolilta. Kun ajattelee sukkia ikään kuin yhtenä kappaleena näkyy miten kukin väriosio "jatkuu" toiselle puolelle.

Lomapuuhailua II

Ihan viimeisinä lomapäivinä päätin vihdoinkin antaa periksi ja ryhdyinpä virkkaamaan matonkudetta minäkin. Kauan ja hartaasti olen muista hullutusta vältellyt, mutta eipä sille loplta mitään voinut. 

Poika nimittäin haluaisi huoneeseensa virkatun maton. Sattui näkemään sellaisen uusimmassa Modassa. Tuskin kirjoneuleista kuitenkaan teen, taitaisi tulla trikookuteesta liian paksu?  Koe- ja harjoituskappale piti kuitenkin tehdä ennen kuin lupasin mitään suurempaa projektia aloittaa. Virkkasin siis vessaan uuden maton, vanha olikin jo aika kulahtanut. 

Mitään kovin haasteellista kuviota en halunnut, joten ihan ympyrää virkkasin, silmukat aina takareunasta. 

Ihan kivahan matosta tuli ja juuri sopivan kokoinen meidän minivessaan. Ehkäpä isompaankin uskaltaa ryhtyä?

Lanka: trikookude

Koko: halkaisija n. 65 cm

Koukku: 8,0

Langanmenekki: 900 g

Suurin kesätöistä - tai ainakin isoin operaatio, olivat sukat! Ostin mukavaa, ohutta sukkalankaa, jossa on puuvillaa 41%. Sukkia olisi kiva käyttää, myös kesän viileinä päivinä.

Ravelryä taas selaamaan, halusin jonkun oikein kivan mallin tälle raitalangalle. Eipä kauaa mennyt kun bongasin Skewn! Aivan uskomattoman näköiset sukat, ja ohjetta oli tietenkin heti pakko päästä kokeilemaan. Vaikka ohje oli jo talven 2009 Knittyssä, se oli tähän asti onnistunut livahtamaan ohi silmieni.

Malli: Skew

Lanka: Hot Socks Cotton Strech Sockenwolle (väri 803)

Puikot: 2,0

Langanmenekki: 64 g

Ensimmäinen haaste oli, että sukka oli kokoa 39. Meikäläisen 36 jalkaan siitä tulisi todennäköisesti aivan liian suuri. Rohkeasti ryhdyin kuitenkin toimeen pienemmillä puikoilla. Siis 2,00 kun ohjeessa oli 2,25. Vaikea oli arvioida kokoa, ja mahtuvuutta kun en hahmottanut alusta lainkaan miten homma tulisi etenemään. 

Kaikeksi onneksi Hattisto oli tehnyt suuren työn ja kääntänyt ohjeen suomeksi. Se helpotti jonkin verran alkua ja hahmottamista - enkä edes printannut englanninkielistä ohjetta. 

Alkukankeudesta päästyäni ja selvitettyäni lyhenteet (eli miten päin ne kallistuvat lisäykset missäkin päin kallistuvat) sukka lähti etenmään reipasta tahtia. Loppujen lopuksi sukka ei ollenkaan olut niin vaikea kun olin kuvitellut ja ohjeessa varoiteltiin. Homma eteni matemaattisen loogisesti ja lisäykset ja kavennukset tulivat tasaiseen tahtiin. Vain "Nilkan sisäpuoli" -kohdassa meinasi mennä pasmat sekaisin, mutta siitäkin selvisin ilman purkamista.

Amerikkalaiseen tapaan ohjeessa käytettiin paljon silmukkamerkkejä, joista suurimman osan huomasin turhaksi. Myöskin suosittelu pyöröpuikon käytöstä ei ollu tarpeellinen - 15 cm sukkapuikoilla pärjäsin vallan hyvin jopa leveimmästä 102 silmukan kohdasta. Myönnetään, että normaalikokoiset 20 cm puikot olisivat siinä kohdassa olleet ehkä kuitenkikn paikallaan.

Lopputulos oli hieno! Ihanat sukat! Ja juuri sopivan kokoiset, kun lanka oli ohuempaa (50 g = 230 m, ohjeessa 160 m) ja puikot myös. Mitään isompia muokkauksia en olisi ensikertalaisena osannutkaan tehdä. Ainoastaan lisäsin jalkaterään kerroksia, joka ei aiheuttanut silmukkamäärissä muutoksia.

Ainakin Hattisto oli kokeilut ohjetta Nalle-langalla ja on sivulleen kirjannut ohjeeeseen tekemiään muutoksia. Tämän kokeilun jälkeen sanoisin, että uskaltaisn kokeilla myös eri paksuisella langalla ohjetta. Sukan logiikka, kuten todettu oli sen verran selkeä. Lisäksi nyt tietää missä ohjeen kohdassa mikäkin kohta valmistuu ja ennen kaikkea miltä sukan pitäisi siinä vaiheessa näyttää.

Saattaapi olla, etteivät nämä olleet ainoat tekemäni Viistosukat!

Lomapuuhailua I

Sitä ehtii kesäloman aikana tehdä vaikka mitä.

Ensin piti tehdä jo aikoja sitten luvattu Huivihattu nuoremmalle neidille. Se viimekesäinen vihreäversio kun on auttamattomasti liian iso. Jos oikein olisi jaksanut panostaa, niin olisihan sen voinut vaikka pienentää ompelemalla päitä yhteen vähän lähempää. Mutta helpompihan se toki on tehdä kokonaan uusi.... Varsinkaan kun väritys ei enää innostanut Neitiä, vaan toiveissa oli liilaa ja pinkkiä.

Eihän värit nyt ihan määrityksiin mene, mutta Neidin hyväksyntä tuli kuitenkin. Langat löytyivät varastosta, onneksi saa sitäkin taas vähän pienemmäksi. Samoskin on jo vuosikerta-lankaa, mutta tuo vaaleanpunainen... hämärä muistikuva, että sitä käytin joskus about teininä tekemääni kirjoneulepaitaan, jossa ko. vaaleanpunainen oli kukan väri. Neule saattaisi löytyä kaapin kätköistä, jos joskus siivoaisi...  Lanka on oikein Finlaysonin suomalaista puuvillalankaa, ja 100 g kerä on maksanut VapaaValinnassa 9,80 mk. 

Malli: Huivihattu (Rav.link.)

Lanka: Novita Samos (726) ja Finla 600 (141)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 54 g

Seuraava työ olikin taas bambulangasta, kuten kerroinkin. Harvinaisen nopeatekoinen toppi taas vaihteeksi. Eipä paljon yli viikkoa nokka tuhissut tekeleen kanssa. Paksu lanka, ja reikäinen kuvio... mikäs siinä. 

Malli: Sandra nro 6/2011, malli 17

Lanka: Gjestal Føn (515, 519 ja 530)

Puikot: 6,0

Langanmenekki: 298 g

Ohjeen lanka on jonkin verran Føniä paksumpaa Lana Grossan Snakea, joka näyttää olevan jonkinmoista nauhalankaa.  (Tai ehkä se ei okeastaan ole paksumpaa, mutta puikkosuositus on isompi.) Jouduin siis vähän muokkaamaan ohjetta silmukkamäärien osalta, mutta se ei ollut tällä kertaa mikään kovin paha operaatio.  Samalla hoitui kätevästi kaula-aukon pienentäminen.

Mallineulettakin piti rukata langankiertojen osalta. Ohjeessa on seitsemän langankiertoa, joissa keskimmäisessä kolmessa on kaksi kiertoa ja reunimmaisissa yksi. Tein vain keskimmäiseen kaksi langankiertoaja muihin yhden. Jotenkin lanka ei tasoittunut kovinkaan nätisti isoiksi silmukoiksi, vaan lerpatti ikävästi. Tämä mielestäni toimi hyvin.

Ohjeessa käskettiin tehdä etu- ja takakappaleet erikseen. Miksi? Kun neule kuitenkin tehtiin poikittain sivusta alkaen, en ymmärrä miksi olisi pitänyt päätellä silmukat, luoda uudet ja lopuksi ommella ne yhteen. En usko että sauma olisi kovinkaan paljon tukevoittanut toppia. Niinpä annoin mennä vaan yhteen pötköön koko neuloksen. 

Reunavirkkaukset tukeivoittivat helman ja pään- ja kädentien mukavasti, eikä helma lerpata, niinkuin pelkäsin.

Lankaa varasin 150 g / väri, kuten ohjeessa oli. Sitä meni vihreää kaksi kerää ja kahdesta muusta piti aloitta kolmannet virkkauksen aikana. Mukavasti jäi siis taas tuleviin tiskirätteihin materiaalia. (Kertokaapa koska oikein teen niitä - langat vaan lisääntyy rättivarastossa!)

Mukavan tuntuinen toppi on, ja harvinaista kyllä, sitä olen jo tämän kesän nimiin ehtiny käyttämään jo useasti!

Jääkiekkotoppi

Jaahas, taas on kuukausi vierähtänyt ilman blogipäivityksiä. Neulottu on, mutta mitään varsinaisen valmista ei ole tullut. Useampi bambulangasta tehty neuletyö odottaa valmistumistaan. Materiaali on mitä ihanin, eikä hiosta päällä edes näillä helteillä. Kertovat ne, jotka valmista ovat aikaan saaneet....

Mutta miten niin Jääkiekko?

No niin, tikuttelin tätä paitaa keväällä jääkiekon MM-kisojen aikana. Malli oli oikein yksinkertainen kun ympyränä teki. Paitsi, että melkein joka kerroksella meni sileä "pitkäksi" ja aina piti purkaa jokunen silmukka ennen kun sormet ehtivät viestittää että siirryttiin sileään nurjaan. 

Lisäksi MM-finaalin aikana meinasi unohtua mitata paitaa, niin että tuli jokunen sentti ylimääräistä pituutta. En viitsinyt purkaa, kasvunvaraa saa aina olla. 

(Kuva otettu ei-niin-hyvällä kännykkäkameralla. Laatu ei parasta mahdolista.)

 

Malli: Suuri Käsityölehti 4/2010, ohje nro 18

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (väri 434)

Puikot: 3,0

Koko: 140 cm

Langanmenekki: 211 g

Kaikille ihmetteleville vielä tiedoksi, että ei, yläosan tekemiseen ei kulunut melkein kahta kuukautta kisojen jälkeen. Heti toukokuun lopussa tai ainakin kesäkuun alussa valmistui. Sitten kestikin pari viikkoa kun paita oli oikenemassa ja nyt vasta sain kuvatuksi ja blogatuksi. 

Mallikuvassa röyhelöt näyttivät pidemmiltä ja enemmän kasassaolevilta. Vaikka ihan ohjeen mukaan tein. Moneen kertaan katsoin, että kyllä näin käsketään. Ehkä olisi silti pitänyt tehdä jokunen kerros lisää, niin olisi näyttänyt kivemmalta.

Ohjeessa lankana oli Mandarin Petit ja menekki 250 g. Varasin varmuudeksi ylimääräisen kerän, siis 300 g bambua, koska metrimäärä oli jonkin verran pienempi: Petitissä 180 m, Blend Bambussa 150 m. Vaan eipä olisi tarvittu. Viideskin kerä piti aloittaa vasta reunusten virkkausvaiheessa. Jos olisin jättänyt ne muutamat sentit pituudesta pois, niin olisi riittänyt 200 g. 

Loppu langasta päätyy varmaankin jossain vaiheessa tiskirätiksi. Noita bambulangan loppujahan on kerääntynyt tässä jo enemmänkin, joten joku raitaviritelmä varmaan niistä tulee. Kunhan ehtii... 

Viime kesän jakku

Tämän jakun alotin viime keväänä vakain päätöksin saada se kesän aikana valmiiksi. Kuinkas sitten kävikään.... perinteisen vanhanaikaisesti tietenkin!

Lankana on Marks&Kattenssin Linen -pellavalanka. Löysin myös langalle tehdyn ohjeen, joka oli mielestäni oikein ihana. Siis ohjeen mukainen lankakin vielä, lähes tulkoon ennenkuulumatonta!

Ohjeen silmukkamäärä vähän ihmetytti: tein jakun alaosan yhtenä kappaleena kolmen sijasta. Tiheys oli ohjeen mukainen mutta kun laskin kappaleiden silmukkamäärät yhteen tuli leveydestä paljon enemmän kuin piti. (Juu, vähensin ne reunasilmukat laskelmista.) Lopulta totesin, että teenpä kokoa pienemmän, niin täsmää aika hyvin. Olisiko tullut joku virhe ohjeen kirjoittajalle? 

Alaosa etenikin reipasta tahtia, mallineuleen oppi nopeasti. Langankierrot tulivat joka neljännellä kerroksella ja muuten aina oikeaa. Kunhan vaan muisti kohdistaa langankierrot oikeisiin kohtiin.

Yläosan olikin sileää ja eri tiheydellä ja puikotkin olisi pitänyt vaihtaa pienempiin. Siihen kohtaan tulikin stoppi. Koskaan ei jaksanut ruveta uudestaan testailemaan, mittaamaan ja laskemaan.

Tänä kesänä on muutamat sukujuhlat tiedossa ja ajattelin, että pellavajakku sopii moisiin tilaisuuksiin hyvin. (Ongelmana on sitten se alaosa, mutta olkoot se sen ajan murhe...) Eli ei kun jakku esiin ja säätämään.

Yläosan tiheyden ja koon sain sopivaksi kun lisäsin silmukoita enemmän kuin ohjeessa, mutta käytin samoja 3,5 puikkoja kuin alaosassa. Ohjeen mukaan olisi pitänyt tehdä 4,0 puikoilla, mutta pinnasta tuli liian harvaa minun käsialalla. Niin, aika usein teen neuleet suositusta ainakin 0,5 mm pienemmillä puikoilla. 

Laskelmien jälkeen yläosat valmisuivatkin, mutta hihoissa alkoi taas tökkiä. Puolikas lyhyestä hihasta jäi roikkumaan taas virkkausvillityksen vallatessa neulojan. Niistä saatte muuten kuvia joskus, kun saan tehtyä "vielä sen yhden" valmiiksi ja ehkäpä jopa kirjailtua.

Jotta homma ei vaan olisi liian aikaisin valmistunut, niin samana aamuna kun illaksi piti saada jakku valmiiksi ompelin hihaa kiinni ja nappia paikoilleen.

 

Malli: Marks&Kattens, ohje nro 10014

Lanka: M&K Linen (958)

Puikot: 3,5

Koko: M, tehty S:n silmukkamäärillä

Langanmenekki: 250 g

Pellava oli aika hankalaa kutoa, se kun ei jousta oikeastan yhtään. Tuollainen langankierrollinen mallineule sopi hyvin peittämään neulejäljen epätasaisuutta. Yläosa sileä ei tasoittunut tarpeeksi kosteiden pyyhkeidenkään välissä, mutta parani sentään vähän.  Lanka myös pölisi jonkin verran neulottaessa, onneksi ei ainakaan päällä tuntunut pölisevän. Ehkä kostutus auttoi siihenkin.

Ostin lankaa ohjeen mukaiset 250 g. Aika tiukalle meni: aivan pienen pieni nöttönen jäi jäljelle. Pelkäsin tosissani että lanka loppuu kesken etureunojen huolittelun. Ei onneksi, ja ehkä sillä vielä sivusaumatkin olisi saanut ommeltua, jos olisi ollut tarvis, mutta eipä juuri enempää.

Koekäyttökin on jo tehty, ja oikein mielyttävä ja mukava on päällä pitää. Pinta tuntuu jo paljon pehmeämmältä kuin neulottaessa kuvittelen sen olevan. Yllättävän lämminkin jakku on. Tästä tulee varmasti suosikkineule pitkäksi aikaa - ja kesäjuhliinkin oikein sopiva!

Virkkausvillitys

Neulepläähin jälkeen alkoi yllättävä innostus - virkkaus. Sellaista ei usein tapahdu. Äkkiseltään löytyi vain kahden vuoden takaiset pääsiäiskorit....

Aloitin kevyesti tiskirätillä. Johan niitä on kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mainosteltu. Olen koittanut vältellä. Nyt en enää millään voinut olla tekemättä kun huomasin, että Blend Bamboossa oli juuri äidin keittiön värinen vihreä.  Mallin nappasin jostain. On kaksoispylväitä ja kiinteitäsilmukoita, jotta pinnasta tulisi vähän "nyppyinen". Ei oikeastaan siltä näytä.

Äiti saa nyt toimia koekaniinina tiskirätin suhteen. Onhan noita bambulankojen jämiä kertynyt yhdestä jos toisestakin työstä, ehkäpä seuraavaksi yhdistelen niistä itselleni jonkun hyrrä-mallisen rätin...

Viime kesänä innoistuin tölkkien nipsuista. Idea tuli Hilmiinalta Puikkojen Polut -blogista. Koko kesän kiskoin ahkerasti jokaisesta vastaantulevasta tölkistä nipsun. Valjastin puoli sukua tähän touhuun ja parinkymmenen aikuisen mökkiviikonloppu tuottikin melkoisen saaliin. 

Uskollisesti säilöin nipsuja koko talven miettien mitä niistä uskaltaisi tehdä. Kassin virkkaaminen (ja varsinkin vuorittaminen) tuntui ensi alkuun liian haasteelliselta. Lopulta päädyin Hilmiinan innoittamana koriin. Kuva, jossa kassiin on kiinnitetty pohja ja reunat muistutti kovasti korin alkua.  Kun vielä löytyi virkkauslanka, joka oli lähes saman väristä kuin tiskirättikin, niin äidille piti korikin antaa. 

Näin äitienpäivän jälkeen uskaltaa laittaa blogiin ja oikein kuvan kera.

Malli: tiskirätti

Koukku: 3,0 mm

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (7093)

Langanmenekki: vajaa 50 g

Malli: kori

Koukku 2,5 mm

Lanka: Hjertegarn Diamond Cotton 8/4 (7093)

Langanmenekki: vajaa 50 g

Tässä vielä lähikuva korin reunasta. 

 

Kohtuullisen hyvin pysyy reunat pystyssä, vaikkei niitä ole mitenkään erityisesti kovetettu. Tietenkin jämäkämpi tulisi, jos olisi laittanut nipsut limittäin. Ehkä seuraavaan sitten - nipsuja riittää vielä ja uusi kesäkin vasta tuloillaan!

Tuskaa

Tiedättehän... sen fiiliksen kun joskus tulee: pakko saada jotain valmiiksi, mutta intoa ja/tai kiinnostusta ei ole tippaakaan.  Homma joka päätyisi keskeneräisten töiden kasaan kenties ikuisiksi ajoiksi, jollei deadline uhkaisi. 

Mutta, kun on päättänyt jotain oikein luvannut tehdä johonkin, niin pakko vaan on puurtaa.

Neiti 8 v:n ja serkkunsa tanhuryhmälle tehtiin uudet esiintymisasut. Lupasin tehdä niihin sopivat säärystimet. Miten voikin olla tuskaa joustimen teko???? Ensimmäinen tuli kohtuullisen vaivattomasti, mutta jo toisen kohdalla iski armoton neuleplääh. Kolmannen tekoa helpotti - mutta vain vähän - toisenlainen raidoitus. Neljäteen tein jo aikataulun: jos neulon kuusi kerrosta päivässä, ehdin saada valmiiksi ajoissa... Onneksi en luvannut tehdä säärystimiä koko ryhmälle, vaikka sekin käväisi mielessä!

Väritys sointuu mekon väriin (turkoosi) sekä lisänä olevaan kelta-turkoosi -raidallisiin henkseleihin (pojilla siitä kankaasta myös liivit). Pojilla on myös ruskeat housut, siitä pohjaväri säärystimiin.

Kuvassa ei vielä mekot ole valmiit, mutta ihanat niistä ja koko kokonaisuudesta tuli!

Lanka: Nalle (ruskea 673 ) Maija (kelt. 216 ja vihreä 262), Silja (turkoosi 390)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht n. 140 g

Yleisempikin neuleplääh on vaivannut jonkin aikaa. Olenkin keskittynyt tekemään lähinnä Hello Kitty -ristipistotyötä. Se on tarkoistus antaa Neiti 8 v:lle synttärilahjaksi kesällä. Harmi vaan, että sitä ei tietenkään voi tehdä muulloin kun Neidin nukkuessa. 

Pari juttua innostaisi jonkin verran ja niihin on jo langatkin hankittuina. Mutta: päätin yrittää tehdä muutaman muunkin roikkuvan jutun valmiiksi ennen uuden aloittamista.... Enkäpä tänään vaalivalvojaisissa voin silti ihan pikkuisen aloittaa uutta? :-)

Viikonloppupipot

Viime viikonloppuna luvattiin niin lämpimiä ilmoja, että tuntui aiheelliselta tehdä neideille kevätpipot. Ei ihan ohuita vielä (niitähän onkin), mutta jotain kevyempää talvilakkien tilalle.

Denim Ultra tuntui sopivalta langalta. Vaikka siinä onkin peräti 60% akryyliä. Jos nyt tämän kerran.... Mielenkiintoiseksi langan tekee että siinä on myös 25% puuvillaa ja 15% villaa. Saas nähdä miten käyttäytyy pidossa ja pesussa.

Pari  kerää tätä ja eri värit vielä, että erottuu edes vähän. Ensin kysyin Neiti 5 v:ltä että jos saisit valita, kumman ottaisit? Sitten kysyin Neiti 8 v:ltä saman kysymyksen. Tietenkin niin, ettei toinen ollut kuulemassa kun toinen vastasi. Ja uskomaton tapahtui: kumpikin valitsi eri värin! Jos olisin kysynyt niin, että toinen kuulee, niin varmasti olisi tullu: "Mä haluun KANS ton värisen!"

Mallia ei taaskaan ollut. Aloitin ylhäältä, että saisin käytettyä koko kerän mahdollisimman loppuun. Alku näytti aika epätoivoiselta: silmukoita oli 40 ja räpellus niin pieni, ettei olisi mahtunut edes vauvalle. Toisella yrittämällä silmukoita tuli jo 48, mutta edelleen näytti ihan liian pieneltä. Päätin kuitenkin jatkaa, koska vyötteessäkin sanottiin 9 silmukkaa 10 cm:llä. Pakko riittää. Paras määrä olisi varmaan ollut 44 silmukkaa. Nyt pipot on vähän reiluja. 

Ihan pidettäviä kuitenkin, jos Neidit suostuisivat pitämään niitä näin:

kuten tarkoitus.

Eikä näin:

Lanka: Sirdar Denim Ultra (värit 640 ja 638)

Puikot: 8,00 mm

Langanmenekki: 2 x 100 g

Sitten kuuluu valitusta, kun pipo valuu silmille.... Ohjeistus on annettu, mutta varsinkin vanhempi ei tunnu niistä piittaavan. Syyttäköön itseään kun on pipo silmillä.

Kevättalven paita

Vaikka Novitan mallit ei aina iske meikäläisen makuun, talven Novita-lehdessä oli yksi malli, joka kolahti heti, kun sen näin. Nimittäin malli numero 60. Se näytti juuri meidän Neiti 8 v:n paidalta. Tykkäsin kovasti tuosta palmikkokuviosta ja palluroista siinä keskellä. 

Nalle-lankaa ei voinut kuvitellakaan Neidille tuollaiseen korkeakauluksiseen paitaan. Sitä ei pidettäisi kun kutittaa niin vietävästi. Langaksi valitsin Palinon, joka on 100% merinovillaa mutta silti konepestävää. Lanka on ihanan pehmeää ja jotenkin kiiltävän oloista. Väreistä olisi voinut valita useammankin, niin ihania ne ovat. 

Aloitin paitaa joskus joulun jälkeen. Välillä valmistui ihan vauhdikkaastikin. Välillä ei... kovimmilla pakkasilla lohduttauduin sillä, että ei lyhythihaista paitaa voisi vielä käyttääkään. 

Kun vihdoin kappaleet olivat valmiina, muistin taas miksi ei pidä tehdä helmineuletta. Aina ne kappaleet vetävät vinoon. Tietääkö joku mistä se johtuu? Kappaleen toinen reuna on senttikaupalla pidempi kuin toinen. Aina.  Taistelin kappaleet mahdullisimman suoraan oikenemaan kostutettuina pyyhkeiden välliin. Sinne ne sitten jäivätkin useammaksi viikoksi. Liivintekele vei mukanaan eikä sitä malttanut keskeyttää ompeluhommien takia.

Lopulta saumat tuli ommeltua ja kaulus enää puuttui. Luin ohjeesta miten kaulus tehdään ja mielestäni ihan ohjeen mukaan sen teinkin. Vasta kun langat oli jo päätelty ja Neiti kokeili paitaa, niin rupesin katsomaan että hetkinen, se ei näytä samalta kuin kuvassa. No eipä tietenkään, kun kauluksen napituskaitale meni väärään reunaan! Ohjeessa selkeästi sanottiin, että aloita poimiminen vasemman hihan ja pääntien välisestä raglasta. Kun paita oli syllissäni, niin siitä olin aloittanut vasemmasta reunasta, eli "my left" ja väärinhän se meni. Mielessäni latelin useampiakin kirosanoja, mutta Neiti totesi iloisesti, että ei se haittaa. Päätin antaa olla, kun kerran langatkin oli jo päätelty.

Malli: Novita talvi 2010, malli 60 

Lanka: Hjertegarn Palino, väri 6977

Puikot: 3,5

Koko:140 cm

Langanmenekki: 265 g

Lanka on aika tiukkakierteistä, mutta silti puikko meni yllätävän helposti säikeiden väliin. Monesti huomasin vasta kerroskaupalla jälkikäteen miten oli käynyt. Sen saa, kun ei koko ajan katso työtä. Muutoin lanka on tosiaan ihanan pehmeää. Ja vielä tuo fuksianpunainen väri. Mä haluan kanssa!

Tehtyä 2010

Huomasin tässä, että sitä on jäänyt tekemättä yhteenveto viime vuoden neuleista!

Yhteensä lankaa kului n. 6700 g, mikä on yllättävää, sillä määrä on jopa vähän enemmän kuin edellisenä vuonna. Tuntuu, että aikaa on ollut paljon vähemmän ja aikaansaannoksia samaten. Hyvä on, myönnetään, että Sylvistä suurin osa oli tehty jo vuoden 2009 puolella, siinä suurin suu näinkin suureen langankulutukseen.

villatakki x 2

villapaita x 3

liivi 

poncho 

hame 

iso huivi x 3

pienempi huivi x 3

bolero

pipo x 3

vauvan paita x 3

vauvan lakki x 3 

vauvan lapaset x 2

vauvan sukat x 2

nukenasut x 2

sukat 

Uskomattominta listassa on, että sukkia ei todellakaan valmistunut kuin nuo yhdet! Eikä yhtään lapasparia! No parit, kokoa vauva. Onneksi tämän vuoden puolella molempien tilit on jo avattu.

Itselle ei paljoa valmistunut: liivi ja pipo. Onneksi sentään Sylvi! Myös kaikille muille perheenjäsenille valmistui villapaita tai -takki - toki nuorimmaiselle vain boleron muodossa. Kaikki lapset saivat myös tasapuolisesti päähineitä.  Sukkien kohtalo oli se, että syksyllä kun kokeiltiin, että kenelle pitäisi tehdä uusia, niin havaittiin, että kaikille löytyi sopivat, kunhan vaan kierrätettiin seuraavalle käyttäjälle. 

Lahjaksi tuli neulottua aika paljon, kaikki nuo vauvanvaatteet (ei onneksi omaan käyttöön!), kaksi isoa huivia, poncho sekä vielä nukenvaatteetkin. On kivaa kun voi antaa lahjaksi jotain itsetehtyä välillä. Aina ei valitettavasti ehdi. On myös kivaa, että jotkut neuleet lähtee maailmalle, eikä kaikki jää omia komeroita täyttämään! 

Onneksi muutama keskeneräinen työ edelliseltä vuodelta valmistui, eikä jäänyt ikuisuusprojektiksi. Toisaalta ne edellisen vuoden ikuisuusprojektit odottavat vieläkin kohtaloaan, eikä niille ole tapahtunut mitään. Paljon uuttakin on tietysti suunnitelmissa ja osaan on jo langatkin odottamassa. Mutta mikä parasta, mikään työ ei viime vuonna jäänyt marinoitumaan vuosikertaneuleeksi! (Älkää nyt vihjailko niistä yksistä sukista... ne on niin pientä, että ne kyllä joskus vielä valmistuvat). Toivottavsti langatkaan eivät jää laatikkoihin marinoitumaan.

Mutta jos suunnitelmat osaksikaan valmistuvat, niin tänä vuonna valmistuu itselle taas paljon enemmän. Toivottavasti myös muille.

Visio ja mitä siitä tulikaan

Ensin oli Visio. Pitäisi saada liivi. Musta ehkäpä. Sellainen jota voisi pitää kaikkien niitten punaisten puseroiden päällä, joita kaappi on puolillaan. Että saisi vähän hillitympää ilmettä välillä. 

Sitten löytyi lanka. Marks&Kattensin Eco Multi Ull. Eihän se ihan pelkkää mustaa ole... mutta hillittyä kuitenkin. Ja kivasti raidoittuvaa. Mikä parasta, myös sopuhintaan.

Malli? Ei löytynyt äkkiseltään Visiota vastaavaa mallia, mutta sen verran simppeli suunnitelma, että eiköhän se näillä taidoilla onnistu hatusta vetäisemällä. Suora kappale, etuosaan leveähkö resori.

Aika nopeasti tajusin, että kappale pitää tehdä yhteinäisenä jos meinaa saada raidat saman levyiseksi sekä etu- että takakappaleeseen ja myös yläosaan. Siis leikkaamaan? Huh! Lanka on myös aika paksua, joten ihan en luota vanhan ompelukoneeni tikkauskykyyn ja siksakin leveyteen. Onneks minulle kerrottiin, että huolittelun voisi tehdä myös virkkaamalla. Googlettamalla löytyi ohjeet. Näytti toimivaan. Uskaltaisikohan? Tällä kertaa oli ihan pakko tehdä oikein koetilkku. Akryylilangan jämät kehiin ja kyllä tuntui toimivan - ei purkaantunut, vaikka vähän kiskoi. Varastoista ei löytynyt (!) sopivan paksuista huovuttuvaa lankaa, joten tyydyin seiskaveikan jämiin. Koetilkusta huolimatta jännitti aika paljon, kun otin sakset käteen!

Lanka: Marks&Kattens Eco Multi Ull, väri 2009

Puikot: 5,5

Langanmenekki: 445 g

Nopeasti liivi valmistui. Vaikka loppumetreillä alkoi turnausväsymys iskeä ja  resorien  tekoon meinasi tyssätä. Sisulla päätin tehdä loppuun, koska muuten olisi käynyt niin, että taas olisi yksi keskeneräinen työ jäänyt odottamaan aikaa parempaa, luultavasti ainakin ensi syksyä. Nyt tuli valmista jo noin kolmessa viikossa!

Vähän piti lankojen kanssa kikkailla. Vaikka kaikki kerät olivat samaa erää, niin ne värityksen puolesta alkoivat vähän eri kohdasta, eivätkä tietenkään loppuneetkaan aina samaan kohtaan. Alkuun riitti valinnan varaa kerien suhteen, vaikka jotkut kerät piti aloittaa sisältä, jotkut ulkoa., mutta viimeisistä  piti leikata pätkiä pois, että meni raidat kohdilleen.

Lopputulos on ihan siedettävä. Ei ihan sellainen, kuin Visio. Eihän tätä liiviä voi minkään punaisen puseron kanssa pitää. :-) 

Oikeastaan voisi tehdä uuden liivin: ihan kokonaan mustan ja vähän ohuemmasta langasta.... Toisaalta virkkaus- ja leikkausoperaatiot sujuivat sen verran kivuttomasti, että ken ties joskus vielä uskallan kokeilla sitä myös kirjonneuleeseen.

Huovutettua

Pakkaset paukkuvat täällä eteläisessäkin Suomessa. Juuri sopivasti ennen pahimpaa pauketta sain tehtyä uudet huovutetut lapaset. Entisille kävi vähän hullusti - kuluivat pahukset puhki ihan totaalisesti. Muistikuvana oli, että lankaa olisi pienen pieni nöttönen jäänyt jäljelle, mutta lankavarastojen kaivelu ei auttanut. Blogin luku paljasti, että lankaa ei tosiaankaan jäänyt. 

Hahtuvahan on ollut jemmassa jo toista vuotta odottamassa. Pipo sentään valmistui - toisaalta kun olin jo tekemässä lapasia pipo katosi. Parin viikon jälkeen, kun olin jo menettänyt toivoni löytymisestä, se ilmestyikin eräään kassin pohjalle!  Onneksi, nyt on vihdoinkin koko setti valmiina, takki, huivi, lapaset ja pipo kaikki sävy sävyyn. Eikä mennyt kuin puolitoista vuotta!

Yhtä hankalat olivat nämäkin lapaset tehdä kun edelliset huovutetutkin. Ohjeita löytyy vaikka kuinka, mutta meikäläisen pikkuruisiin käsiin mitoitettuna tuntuivat jo alkuunsa jättimäisiltä. Lopulta päädyin 40 s:aan, josta tulikin aika sopivat, muutaman silmukan olisi vieläkin voinut vähentää, mutta nyt alle mahtuu vielä ohuet lapaset, joten näille keleille varsin mainiot. Pituuskin osui kohdalleen - ja peukku mahtuu kun vähän pesun jälkeen venytti.

Puikot: 5,0

Lanka: Evilla hahtuvalanka (A-67), Janne (427)

Langanmenekki: 54 g

Resori sukkalangasta oli hyvä ratkaisu ja tykkäsin siitä, joten se oli itsestäänselvyys näihinkin. Eikä Janne(kaan) paljoa kärsinyt pesukonekäsittelyssä. Hyvää lankaa, huoletta voi koneeseen heittää, vaikkei  villaohjelmaa olisikaan.

Suurin hankaluus oli siinä, että hahtuva olikin yksisäikeistä, jotenkin olin kuvitellut sen olevan kaksinkertaista. Halusin värin liukuvan mustasta punaiseen. Kiekossa vaihtui värit kahteen kertaan ja vielä niin, että sisällä oli musta ja ulkona punainen, eli lopputulos näin aloittaen olisi ollut tasaisen sekainen koko matkan. Ei kun kiekko puoliksi ja molemmista aloittamaan mustalla. Kudoin aina neljä kerrosta ja vaihdoin toiseen lapaseen, että väri olisi vaihtunut tasaisesti. Muuten hyvä, mutta liukuma oli niin pitkä, että tällä menetelmällä olisi tullut kokonaan mustat lapaset. Ja purkamaan.

Hahtuvan purkaminen on vähintäänkin haastavaa :-) En varsinaisesti suosittele kenellekään.... Vaihdoin ensin toisen säikeen vähemmän mustakksi ja sitten toisenkin ja lopuksi molemmat punaiseksi. Lopputulos ei ihan vastaaa sitä mielikuvaa, mikä alunperin lapasista oli, mutta kohtuullisen kelvollinen kuitenkin.

Onneksi myös hahtuvaa on jäljellä niin paljon, että siitä saan vielä toisetkin lapaset, sitten parin vuoden kuluttua kun nämä ovat puhkikuluneet.

Alpakkapipo

Kaveri täytti vähän aikaa sitten vuosia. Jo ennen joulua Kaveri kyseli, että mitäs jos tekisin hänelle pipon. Kun kaupassa on vain kalliita ja nekin akryyliä. Joulutouhujen keskellä en ehtinyt ajatellakaan mitään ylimääräisen pipon tekemistä. Sitten vuoden vaihteen jälkeen muistui nuo vihjailut mieleen. Koska aikaakin mukavasti oli, päätin tehdä pipon synttärilahjaksi. Onneksi olin saanut selvät ohjeet jo siitä, millainen pipon pitäis olla: valkoinen, palmikkoja, ylettyy korville, ei tupsua ja tietenkin sellainen, ettei kutita. 

Langaksi valitsin pehmeän alpakkalangan. Ohjeen löytäminen olikin taas kerran haastavampi juttu. Ajattelin jotain tämä tapaista. Mutta Novitan ohje on kuitenkin Crystalia joka on paljon paksumpaa kuin käyttämäni alpakka. Ei kun miettimään sopivaa silmukkamäärää. Ravelrystä taas kaivelin monia erilaisia palmikkopipojen ohjetta, ja niiden perusteella arvoin silmukkamäärän. 

 
Inspiraatio: Novita Talvi 2010, ohje nro 14
Lanka: Marks&Kattens Alpaca (362)

Puikot: 6,0

Langanmenekki: 110 g

Toinen ongelmakohta oli se, että halusin palmikoiden alkavan korvaläpistä. Eli miten toteuttaa silmkoiden lisääminen. Entä miten saisin otsan ja niskan silmukat nätisti lisättyä niin, että palmikot sijoittuvat tasaisesti. Loppulta päädyin siihen, että palmikkoja on seitsemän kappaletta. Korvaläpissä kaksi, niskaan kaksi ja otsalle kolme. Ja sitten taas laskettiin silmukkamääriä uudestaan... 

Kun lopulta ensimmäinen korvaläppä oli muutamaan kertaan koetehty, oli tyytyväinen ja sen jälkeen pipo valmistuikin nopeasti. Hyvin suunniteltu oli jälleen kerran puoliksi tehty!

Lopputulos oli kohtuullisen sopiva. Vähän pienempi olisi voinut olla, mutta nyt sisälle voi laittaa vaikka fleecevuorin, niin pitää tuultakin. Kaveri oli hyvin yllättynyt ja tyytyväinen pipoonsa.  Lankaa jäi jonkin verran jäljelle ja ajattelin, että siitä voi tehdä solmimisnauhat jälkikäteen. Niitä Kaveri ei kuitenkaan halunnut, kun korvaläpät tulevat jo niin pitkälle - tarkoituksella, että posketkin saavat vähän suojaa.

Välipäivänäpertelyä

Välipäivinä riittii aikaa jopa neuloskella. Muttei enää blogata....

Mies sai kaipaamansa sukat ihan muutamassa päivässä. Tavalliset raidalliset perussukat. Ranskalaisella kantapäällä. Sen olen huomannut toimivan parhaiten meidän perheen jalkavissa koivissa. Kohta osaan tehdä sen jo ilman ohjettakin :-) Toistaiseksi pitää aina kaivaa ohje jostain. Onneksi netistä ja Ullasta löytyy!

Lanka: Gjestal Janne (427,413 ja 434)

Puikot: 3,5

Koko: 43

Langanmenekki: 125 g

Jälki oli jonkin verran tiivimpää kuin paidassa . Tosin puikkokokokin tipahti 4,5:sta 3,5. Ja jälkimmäinen vielä sileänä ympyränä. Tykkään kyllä että tämä jälkimmäinen on parempi.

Kuvasta näkyykin, että värinvaihtokohta ei ole ihan keskellä jalkapohjaa. Kun kohta on tuossa kantalapun loppumiskohdassa, niin ei tarvinnut katkaista lankoja kantapään kohdalla. (Ja taas säästyi neljä pääteltävää langanpäätä!) Ajattelin myös, että ei ehkä painaisi niin ikävästi jalkaan. Ihan pätevä ratkaisu tuntuu oleva, käytän varmaan toistekin.

Toinen sukkapari olikin jonkun verran pienempää kokoa. Keväällä syntynyneelle pikkusukulaiselle tein silloin jakun.. Jokin aika sitten tyttö oli meillä kylässä ja vielä mahtui takki päälle. Jalassa olivat isosiskolle aikaisemmin tekemäni sukat. Ne alkoivat olla jo liian pienet ja ajattelin, että koska takkilankaa on vielä jäljellä, voisi niistä tehdä samaa sarjaa sukatkin. Projekti vähän viivästyi, mutta nyt vihdoinkin sain sukat tehtyä.

Malli: Nancy Bush, Baby Bootkin (kirjasta Knitting Vintage Socks)
Lanka: Nalle (vaal. pun.) ja Nalle Color (873?)
Puikot: 2,5
Koko: n. 1 v.

Tällä kertaa en oikeastaan muunnellut ohjetta lainkaan. Muutama silmukka enemmän kavennettuna takaosasta, että tuli sopiva 2o, 2 n -takaresori. Vaihtelu 2 ja 1 silmukan välillä resorissa ei toimi - aina joutuu purkamaan kun ei saa rytmistä kiinni.

Sukat olivat jalkaterästä oikein sopivan kokoiset (pienellä kasvunvaralla) ja varressa on tilaa sen verran, että mahtuu vaikka college-housujen päälle. Mutta ei ne sukkistenkaan päällä nilkkoihin tipu. 

Jakku mahtuu vieläkin pienen päälle. Leveyttä on tarpeeksi ja pituuskin riittää. Paitsi hihoissa. Lupasin vielä tehdä hihoihin pienet jatko-osat. Jokunen kerros ainaoikeaa hihansuuhun ja jakku mahtuu vielä loppukevään ja ehkä alkukesänkin viileät illat.