Joululahjontaa

Taas piti ennen joulua niin kiirettä, että ei blogia ei ehtinyt ajatellakaan! 

Tänä jouluna suurin osa lahjottiin sukilla. Ja milläpäs muulla kuin converse-sukilla! Niitä saivat siskon lapset sekä kummipoika. 

Neljäntenä parina on Merenkulkijat, jotka annoin parhaan ystäväni 75 v jouluaattona täyttäneelle isälle.  

Perinteitä noudattaen sukat on myös unohdettu kunnolla kuvata sekä punnita ennen pakkaamista. 

 Malli: Converse-sukat by Jaana Elo

sekä Merenkulkijat

Lanka:Gjestal Janne (pinkki 419, sin. 410, ja Merenkulkijat 406) 

sekä Viking Ville (pun. 725)

Puikot: 3,5

Koot: pinkit 28, punainset 30, siniset 36, Merenkulkijat 43-44

Viime joulunahan äiti sai lahjaksi Moggiet. Sisko ilmoitti haluavansa samanlaiset kissalapaset. Vuosi siihen meni, mutta sain kuin sainkin tehtyä toisetkin. Lankakin riitti mukavasti toiseenkin pariin. Tummanruskean ja valkoisen kanssa vähän jänskätti, että riittääkö sittenkään, mutta molempia jäi vielä metrikaupalla jäljelle! 

Lapasten kokoa muutetaan vain pienentämällä puikkoja. Valitsin siis pienemmät puikot kuin äidin lapasissa ja hyvät tuli.  Aika pientä ja tiukkaa jälkeä tulee, kun langan puikkosuositus on 3,0 mm ja siitä tikuttelee 2,5 mm puikoilla kirjoneuletta. Vaan kyllä on lämpimän tuntuiset! 

Toivottavasti jonain päivänä saan itsellenkin tehtyä. En ehkä Moggieta, mutta muunlaiset kirjoneulelapaset alpakasta.

Malli: Moggies

Lanka: Hjertegarn Exclusive Alpaca (valk.2100, v.rusk. 2111, t.rusk. 2409)

Puikot: 2,5

Miehelle tein jämälankasukat. Ne ehtivät valmiiksi vasta aattona, mutta parempi silloinkin... Näihin upposi raitalangoista melkein viimeiseen metriin tummempi ruskea, punainen ja vaalean vihreä. Muita vielä jäi. 

Malli: perussukka, päällä joustin 3 o, 1 n

Lanka: Gjestal Janne (vihr. 413, v.ruskea 436, v.vihr.462, sin. 425, t.rusk. 455 ja pun. 409)

Puikot: 3,5

Koko: 44
Langanmenekki:123 g

Mutta uskokaas tai älkääs: joulupukki muisti minuakin! 

Olin jo luopunut toivosta, etten ehkä ikinä ehdi tehdä converse-sukkia itselleni. Mutta kappas vaan: niin olivat tontut ehtineet tikutella meikäläisellekin sukat!

Onni on ajatuksia lukevat ystävät!

Jalkapallolapasia

Siitä se ajatus sitten lähti....

Viime keväänä näin nuorimmaisen jalkapallokaverilla kivat, seuran väreillä raidotetut lapaset. Päätin tehdä omilleni samanlaiset tai ainakin saman tyylliset.

Ensin kuitenkin oli kummipojan nimpparit ja hän sai koeversiot: 

(Huono kuva, napattu kiireessä)

Omilleni en tietenkään ehtinyt enää keväällä lapasia tehdä, vaan projekti siirtyi syksyyn. Siinä vaiheessa kun lapaskausi alkoi, olivat meidän lapaset vielä sunnitteluasteella. Tyypillistä! Saajat olivat sitä mieltä, että koska seuran pääväri on vihreä, on myös lapasissa oltava eniten vihreää.

 

..... ja sitten mopo karkasi käsistä.... 

Lapaset on tosi nopeita kutoa, joten ajattelin, että ehdinpä tehdä vielä isänpäiväksi isälle omat lapaset. Hän on mukana joukkueen toiminnassa ja nuoremman joukkueessa valmentajana.

Malli: Peruslapanen

Lanka: Gjestal Janne (vihreä 411, musta 401 ja valk. 402)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: yht. n. 190 g

Tytöillä on taktisesti valittu samat pelinumerot. Kädet ovat vielä hitusen eri kokoa ja etteivät lapaset menisi sekaisin, niin toisella on vihreät peukalot, toisella mustat. 

Coats -sanan asettelua mietin pitkään. En halunnut sen menevän kämmenpuolelle eikä teksti ei saanut olla liian pientä. Millään en saanut mahtumaan kun vähän eri tasoon menevillä kirjaimilla.

Yhdessä välissä virkkasin vielä uudelle joukkueen pelaajalle synttärilahjaksi kännykkäpussin - seuran väreillä tietysti! Pussiin tuli vielä kaulanauhakin, mutta unodin ottaa kuvan täysin valmiista työstä.

Kierrekämmekkäät

Tiedättehän sen tunteen: "pakko saada puikoille heti".

Aika usein pystyn vastustamaan tunnetta, ja fiksuna perustelemaan miksi juuri tuota projektia ei ole järkevää aloittaa juuri nyt. Hämmentävää kyllä, useimmiten perusteluna on se, ettei ole sopivaa lankaa. Luulisi, että tämänkin kokoisesta varastosta löytisi langat projetiin kuin projektiin!

Tälle projektille ei sitten ollut mitään järkevää pysäyttävää perustetta. Kaikki oli kohdallaan. Lankaa löytyy, projekti on sopivan pieni tehtäväksi muiden töiden ohella ja ennen kaikkea oli perhevapaa viikonloppu, eli hommaan sai keskittyä ihan täysillä, ilman keskeytyksiä. 

Ohje löytyi Ravelryn syövereistä, jälleen kerran. Koska meillä töissä on talvella niin jäätävää, että kädet paleltuvat ilman lisälämmikettä, olivat klämmekkäät myös ehdottoman hyödyllinen projekti. 

Kaikki uusi ja erilainen toteutustapa inspiroi minua erityisesti. Kaikkea ei olekaan maailmassa vielä keksitty ja nähty. Pakko päästä kokeilemaan! Jännittävästi kierteellä olevat kämmekkäät sytyttivät heti. 

Kämmekkäät siis aloitettiin peukalosta ja siitä jatkettiin lisäämällä silmukoita neuloen (kuvassa oikealla oleva valkoinen ulkoreuna). Sitten peukalon ympärille lisättiin silmukoita ja toisesta päästä niitä kavennettiin.  

Kuvassa olevassa kohdassa on lyhennettyjen kerrosten päästä poimittu silmukoita ja päätelty ne yhteen seuraavien silmukoiden kanssa, jolloin 8-malli on muodostunut. Tämän jälkeen ulkoreunoista pimittiin silmukoita ja tehtiin "reunat" lyhennetyillä kerroksilla tasaisiksi.

Vaikea selittää, mutta onneksi tekijä on  ohjeessa selkeästi kertonut mitä tehdään ja kuvat selventävät kohtia, joissa ollaan. Eikä lankaa katkaista kertaakaan kesken työn. Ohje on selkeä ja hyvin tehty. Ravelryn kautta löytyy ohjeet myös paksummalle langalle sekä käännökset myös saksaksi. Hienoa, että joku on nähnyt näin paljon vaivaa ohjeen tekemiseen ja sitten jakaa sen vielä ilmaiseksi! 

Malli: Pieces of Eight Mitts

Lanka: Austerman Step, väri 10

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 28 g

Jännitystä riitti loppumetreille asti. Lankaa oli jäljellä 27 g ja ohjeessa oli menekiksi mainittu 35 g. Kuvittelin, että minun pieneen käpälääni riittää hyvinkin vähän vähempikin määrä. "Hyvinkin" on tässä tapauksessa todella häilyvä käsite. 

Tutkailin kerää ja etsin noin puolivälin kohdan. Tein esimmäistä kämmekästä niin pitkälle kuin uskalsin. En katkaissut lankaa, vaan aloitin toisen kohdasta, josta kuvittelin alkavan sama kohta. Kun lisäsin peukalon jälkeen silmkoita, totesin, että ei käy, pitää aloittaa aikaisemmin. Purkuun.... Uusi aloitus tuotti paremman tuloksen. Kun sitten olin viimeisessä vaiheessa tein vuorotellen molempiin kämmekkäisiin lisäkerroksia, niin että sain molemmat mahdollisimman isoiksi. Lopputulemana oli, että toiseen kämmekkääseen jouduin lisäämään toista lankaa noin 10 viimeisen silmukan päättelyä varten!  

Varmempaa olisi ollut, jos lankaa olisi ollut se kahdeksan grammaa enemmän. Nyt meni todella tiukalle! Tosin olisi saattanut auttaa, jos olisin käyttänyt ohjeen mukaisia 3,0 mm puikkoja, mutta jälki tuntui liian löysältä. Jouduin myös lisäämään toiseen reunaan enemmän kerroksia kuin ohjeessa, ilmeisesti juuri tiukemmasta käsialasta johtuen. 

Loppujen lopuksi homma oli vaivan arvoista! Vaikka sauma tulikin vähän liian keskelle kämmentä lisäkerroksien takia, niin olen tyytyväinen lopputulokseen. Näin jälkikäteen ne ylimääräiset kerrokset olisi kannattanut lisätä toiselle puolelle kämmekästä.

Lisäbonuksena on, että punainen raita tuo kämmekkäisiin ihanan sydänkuvion!  

Kännykkälapasia

Syysvarusteita esiin kaivaessa huomasin, että viime keväältä oli jäänyt bloggaamatta lapsille tehdyt lapaset.

Ihan perusmallia, mutta kämmekäs-lapas-yhdistelmänä. Eli ensin tein kämmekkäät, jotka loppuvat pikkusormen puoleenväliin. Sitten poimin silmukat rystysten puolelta  suurin pirtein siitä kohtaa, josta pikkusormi alkaa ja kämmenpuolelle loin uudet silmukat.  Palanen tarranauhaa, jotta lapanen pysyy "kiinni" lisättiin parin päivän käytön jälkeen, kun kämmenosa tuppasi repsahtamaan auki resorista huolimatta.

Molemmissa lapasissa on myös peukalonreikä. Eli kun tein peukalot, en poiminut silmukoita lapasen yläosan puolelta vaan loin niiden tilalle muutaman silmukan. Näin myös peukun saa kätevästi paljaaksi puhelimen näpräystä varten. Ei kuulemma palella, vaikka kolo onkin.

Malli: Peruslapanen

Lanka: Gjestal Janne (401 musta) ja  Novita 7 veljestä Polkka (837 turkoosi)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: 85 ja 72 g

Koska nuorimmainenkin sai tänä syksynä älypuhelimen, lienee edessä vielä ainakin yhdet lapaset sarjaan lisää!

Tossusarja

Tässä on viime aikoina tullut väkerrettyä tossut jos toisetkin. Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä levisi keväällä villitys converse-tyyppisistä villasukista. Tähän mennessä en ole juurikaan malleista innostunut, mutta sitten pamahti. Jaana Elo oli nimittäin viritellyt tossut niin vimpan päälle, että jopa meikäläinen innoistui.

Niin innostui miehenikin, joten ensimmäinen koepari oli vaatimatonta kokoa 44 ja tietenkin mustasta langasta....  Toisaalta on hyvä, että sukat ovat mustat, se antaa vähän anteeksi mokailuja.  

Malli: Tennarisukat by Jaana Elo (Facebook- ryhmä Voihan villasukka!)

Lanka: Gjestal Janne (musta 401, valkoinen 402 ja vihreä 411) sekä Novita Jussi (740)  

Nauhat: Novita Nalle

Puikot: 3,5, nauhat 2,5

Langanmenekki: yht. 390g

Koot: 44, 39 ja 34

Sukat itsessään on helpot tehdä. Tavalliset villasukat lyhyellä varrella ja kärkiosa valkoisella. Kaikki muu tilpehööri onkin sitten säätämistä: Valkoinen sivukaitale tehdään erikseen ja ommellaan kiinni. Koristeraidat kirjotaan jälkipistoin. Nyörikaitaleeseen poimitaan sukan päältä ja neulotaan erikseen. Merkki virkataan ja ommellaan kiinni. Ja vielä "kengän"nauhojen tekeminen.

Kaikenlaisia virityksiä on ihmiset kehitelleet matkan varrella, enempi tai vähempi samanlaisia. Jossain virkataan enemmän osia. Itse kun en niin virkkaamisesta välitä, niin olen sen jättänyt minimiin ja virkannut vain koristemerkit.

Kolmansien tossujen kohdalla olen jo saanut kehiteltyä kohtuullisen toimivat ratkaisut eri kohdille. Ihan joka kohtaa ei enää tarvitse erikseen pähkäillä, kun on ne kerran (tai pari kertaa) miettinyt. 

Sukat on sis tehty jo miehelle ja nuoremalle neidille sekä kummipojalle. Vielä olen lupautunut tekemään vanhemmalle neidille turkoosit tossut ja haaveilen vielä itsellenkin tuollaiset tekeväni. (Kunpa ei jäisi haaveeksi, niinkuin moni muu...) 

Lisää kesätöitä

Eihän kaikki kesän aikana valmistuneet muistuneet mieleen edellistä postausta tehdessä.

Kesän kuumiksi päiviksi neuloin itselleni huivihatun. Se on malliltaan niin kätevä ja pysyy päässä vauhdikkaassakin menossa. Simukkamäärää pitää aina säätää, mutta vanhemmista huiveista mittaamalla onnistuu kätevästi. Huivihattujahan on tullut tehtyä vaikka kuinka monta.

Malli: Huivihattu (Rav.link)

Lanka: Gjestal Fön (515, 519 ja 530)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 65 g

Lanka on jo aikoja sitten lopetettu ja jäänyt nurkkaan pyörimään vuosiksi topin jämistä. Kuvittelin tekeväni jämistä tiskirättejä, mutta lanka on niin paksua (50g = 75 m), että ei todellakaan sovi tiskiräteiksi.

Anopilla on mökillä vanha, iso tiskinkuivausliina, jossa on mielenkiintoinen pinta. Monta kertaa olen sitä katsellut ja miettinyt miten tuollainen saadaan aikaan. Sitten ihan vahingossa törmäsin Heidin blogissa samanlaiseen pintaan nimeltään korinpohjavirkkaus. Niin olivat helteet pehmentäneet pääni, että piti ruveta uutta tekniikkaa opettelemaan, kun kuvatkin olivat vielä vasurille suunnattuja. Oikeakätisille kyllä löytyy ohjeita, esim. Garnstudion sivuilta, mutta aina se on vaikeampaa yrittää miettiä, että miten sen ohjeen nyt vasemmalle kädelle kääntäisi.

Malli: Korinpohjavirkkausta

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo (3050)

Koukku: 3,0

Langanmenekki: 50 g

Aika paksu pinnasta tulee, vaikka lanka onkin ohutta. Yhtään paksummasta langasta en lähtisi ainakaan tiskirättiä tekemään. Jonkinmoisen tiskiliinan tai käsipyyhkeen hyvinkin voisi korinpohjavirkkauksella tehdä. Isompi koukkukin olisi paikallaan, pinta saisi olla vähemmän tanakka.

Kesätöitä

Huh! Kylläpäs aika rientää! Oikein hämmästyin, huomasin edellisen päivityksen olevan peräti maaliskuulta. Ilmankos yksi jos toinenkin puikoilta tipahtanut tuotos on raportoimatta.

Ensinnäkin tuli tehtyä vielä yhdet säärystimet. Tasan samanlaiset kuin edellisen postauksen lila-sävyiset Serkkutytölle piti myös saada säärystimet, enkä jaksanut inspiroitua uusista raidoista, joten samalla kaavalla mentiin.

Jämälankaraitasukkia en ole vieläkään saanut aloitetuksi, mutta sentään kesäkuun sateisina päivinä sain valmiiksi Karree-sukat. Niissä oli tekniikan osalta muutamakin uusi tuttavuus. En ole ennen tehnyt kuvioita nostetuilla silmukoilla ja kantapääkin oli ihan erilainen kuin mitä olen tehnyt. Mukavasti ne sopivat jalkaan ja värityskin osui kohdilleen. 

Kantapään silmukat lisätään alkaen jalkapohjan keskeltä. Kerroksen vaihtumiskohta näkyy tässä sukassa paremmin kuin toisessa. Olin niin keskittynyt lisäysten tekemiseen, että unohdin vanhan "nosta edellisen kerroksen silmukka ja neulo se seuraavan kerroksen ensimmäisen silmukan kanssa yhteen" -tekniikan värinvaihtokohdassa. Toiseen sukkaan tajusin sen jo tehdäkin. En viitsinyt purkaa ensimmäistä sukkaa, kun ei tuo epätasaisuus jalkapohjassa haittaa.

Malli: Karree (Rav.link)

Lanka: Regia World Ball (2613) ja Hjertegarn Sock 4 (5526)

Puikot: 2,25

Langanmenekki; 60 g

Näissä sukissa kokeilin ensimmäistä kertaa KnitPron hiilikuitupuikkoja. Tähän asti olen käyttänyt koivuisia ja olen tykännyt niistä kovasti. Täytyy sanoa, että hiilikuitupuikot tuntuivat vieläkin tukevammilta. Niillä en epäröisi kutoa tiukenpaakaan neuletta ohuilla puikoilla. 

Muistatatteko nämä II

Pojan lisäksi myös neidit ovat kasvaneet  kolmessa vuodessa, kumma kyllä.... Aikaisemmin taisin jo mainita, että lasten tanhuryhmille puuhattiin uusia esiintymisasuja, joiden väreihin vanhat säärystimet eivät enää sopineet. Puhumattakaan siitä, että pituus on auttamatta jäänyt liian lyhyeksi. 

Niinpä vihdoinkin sain säärystimet valmiiksi. Taas oli välillä tuskaakin tuskaisempaa. Ehkä siksi, että deadline pukkasi päälle. Jos joku olisi kieltänyt koskemasta kutimeen viikkoon, olisi varmasti sormet suorastaan syyhynneet säärystimien kimppuun!

Raidoistus oli tällä kertaa helppo homma: katsoin vain edellisistä mallia, ja vähän lisäsin kerroksia, koska neiti 8 v on paljon pitkäsäärisempi kuin siskonsa aikoinaan.  Isosiskolle sitten vain vaihtelin raidoituksen värit, koska neljän sijasta niihin tuli vain kolmea väriä ja tietenkin lisäsin vielä vähän kerroksia. 

Lanka: Gjestal Maija  292 (t.lila), 248 (fuksia) ja 218 (sinappi) sekä

206 (sin.), 200 (l.valk.), 282 (lohenpun.) ja Silja 390 (turkoosi)

Puikot: 3,0

Langanmenekki: yht. 200 g 

Värit ovat juuri samoja kuin esiintymisasuissakin. Isomman neidin feresi on Marimekon tummalila-keltaraitainen Jokapoika-raitakangas ja nuoremman mekosta löytyy kaikki neljä väriä raitoina myöskin. Yritin jättää joko punaisen tai turkoosin pois, mutta neiti vaatimalla vaati, että kaikki värit on saatava säärystimiin.

Varsinaisksi varastontyhjennysprojektiksi tästä ei ollut: 200 g säärystimiä varten jouduin ostamaan 250 g lankaa.... Vielä olisin päässyt plus-miinus nollille, mutta lilaa ei riittänyt yksi kerä, vaan piti ostaa toinenkin.

Nyt sitten varastossa on mukavasti puolikkaita keriä. Niistä olen jo suunnitellut raitasukkia itselleni, kunhan vaan ehtisi aloittaa! 

Pidennysleikkaus

Kuka muistaa vielä tämän? Blues-paita on neljässä vuodessa käsittämättömästi lyhentynyt (tai käyttäjä käsittömästi pidentynyt noin 30 cm!) ja muutos on näin suuri:

(Uudet kuvat otettu puhelimella ja hätäsesti, kun malli oli taas todella yhteistyöhaluton, siksi lievä kalmaisuus...)

Paita on kuitenkin rakastettu ja pidetty, eikä siitä haluttu luopua. Suuritöisyytensä vuoksi kieltäydyin tekemästä uutta. Onneksi leveyttä on vielä riittävästi, joten ei muuta kuin lisää pituutta! Sinistä lankaa ei ollut jäljellä kuin vajaa kerä. Valitettavasti uudessa värjäyserässä sävy oli todella erilainen, enkä halunnut niin selvää värieroa.  Suunnitelmia piti siis muuttaa lennosta. Keltaisen väriero oli huomattavasti pienempi eikä se jatkunut suoraan, joten päädyin tekemään alaosaan samanlaiset raidat kuin hihaan. Purin resorin ja yläosan välistä kerroksen ja poimin molemmilta puolilta silmukat. Jatkoin valkoisella ja sitten keltaisella alaspäin. Resoriin tein muutaman kerroksen lisää ja yhdistin osat kolmen puikon päättelyllä. Silmukointi on niin turkasen hidasta! Pienellä prässäyksellä sain sauman tasoittumaan.

Hihoille ei oikein ollut tehtävissä mitään. Harkitsin kyllä resorin roimaa pidennystä, ehkä raidoilla, mutta ehdotus tyrmättiin. Päädyimme siihen, että hihat saavat olla liian lyhyet ja niitä voi pitää sitten kyynärpäihin vedettynä.

Ja tässä pidennysleikkauksen kokenut paita:

Näyttää ihan vartavasten tehdyltä! Logon paikka on vähän turhan korkealla, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Varsinkaan kun ei katso "sillä silmällä". Toivottavasti poika ei enää älyttömiä kasva, että paitaa voisi käyttää vielä vuosia. Ellei sitten levys ala tulla esteeksi. Sille ei sitten oikein voi enää mitään.  Paitsi leikata logo irti ja laittaa
toiseen paitaan!

Takatalveaa odotellessa

Tässä vaiheessa vuotta kun villapaita valmistuu, niin normaalisti ehtisi vielä talven viimeisille pakkasille ja kevään viileyteen. Vaan tänä vuonna on reilun viikon käytössä ollut villapaita jo aika kuumaa kamaa, vaikka kevättakin alla onkin.

Kylmemmillä ilmoilla huomattiin, että kaikki villaiset neuleet oli vanhemmalle neidille jo pieniä. Hyvä äiti -pisteitä tuli taas kerättyä, kun havaitsin vaatteiden puutteen vasta kun niitä tarvitaan... Onneksi neiti on jo melkein äitinsä pituinen, ja eräs vanhemmista villapaidoista kelpasi hätäavuksi. 

Sitten näin vuoden ensimmäisessä Modassa ohjeen, joka välittömästi sytytti pienen ahaa-elämyksen. Tuosta paita neidille, langoistakin puolet on jo valmiina! Joskus aikaisemmin kuvittelin tekeväni kahdesta ervärisestä liukuvärjätystä langasta paidan itselleni. Tämän tyylisen. Valitsemani langat vaan eivät sopineet keskenään yhteen. Toinen väri vaihteli vaaleasta turkoosista eri harmaan sävyihin ja toinen vaaleanpunaisesta ja lilasta harmaaseen. Raidoitettuna värit söivät toisiaan niin, että lopputuloksena oli pelkkää haaleaa harmaata. Kun koko takakappale oli valmis, eikä parannusta tullut, luovutin. 

Paita valmistui meikäläisen mittapuun mukaan harvinaisen nopeasti. Ohje oli tammikuun puolissa välissä ilmestyneessä Modassa ja kahdessa kuukaudessa tuli valmiiksi!

Malli: Moda 1/2014, malli 16

Lanka: Marks‚Kattens Fame Trend (659)  ja Viking Baby Ull (329) 

Puikot: 3,0

Koko: 10/12 v

Langanmenekki: 290 g

Jotenkin olisin kuvitellut sileän ympypyrän neulomisen tuskastuttavan hitaaksi ja puuduttavaksi hommaksi. Päinvastoin, ehkä raidoitus sai aikaan sen, että työ tuntui edistyvän joutuisasti. Tietysti myös hiihtoloma ja olympialaiset edistivät asiaa. 

Muuten tein ohjeen mukaan, mutta hihaa jätin vähän kapeammaksi ja niskapuolelle tein pienen korotuksen. On helpompi pukea oikeinpäin päälle eikä kurista kaulaa. Pituuttakin taisi tulla hieman enemmän kuin ohjeessa. Niin, raidat on kuuden kerroksen kokoisia eikä kahden kuten ohjeessa.

Paita on mitä ilmeisemmin mieluinen, koska sitä tosiaan on lämpimistä ilmoista huolimatta pidetty. Nyt suunnittelen jo, tekisinkö nuoremmalle neidille samalla tyylillä paidan siitä punasävyisestä langasta, joka odottaa uutta käyttöä.

Kukkia + huiveja = kukkahuiveja

Kukkahuiviprojekti sai alkunsa siitä, kun joulun alla olimme vanhemman tyttären kanssa etsimässä kaverille synttärilahjaa. Yhdessä kaupassa hän keksi, että ostetaan kaverille tuubihuivi, koska sellaisia kaverilla on. Jos olisi tullut mieleen vähän aikaisemmin kun edellisenä iltana, olisin ehtinyt itsekkin sellaisen tehdä.... Vaan eipä se ollut tyttärellekään mieleen aiemmin tullut. Kannattaisiko joskus tehdä noita lahjahankintoja vähän aikaisemmin....?

Siinä samassa Neiti sitten kertoi, että hänkin haluaisi tuubihuivin. En ole sellaista suuremmin edes ajatellut, kun ei ole asiasta ollut puhetta. Ei kertaakaan ole maininnut, että sellaisen haluaisi eikä muutenkaan juuri huiveja käytä.

Ajatus jäi kuitenkin itämään, ja päätin tehdä neidille sellaisen joululahjaksi. Paksu lanka, paksut puikot ja nopeasti valmista. Nälkä kasvoi syödessä ja johan tuli mieleen että pitäähän nuoremmallekin neidille tehdä samanlainen, ettei tule paha mieli. Laskeskelin päiviä (eikun öitä) jouluun, että ehtiikö, ehtiikö muiden projektien ohella. Viimeiseen iltaanhan se taas meni, mutta valmista tuli. 

Lanka: Hjertegarn Cool Flamme 0075 (valk.) ja Vikig Flower 375 

sekä Cool Flamme tweed 796 (vihr.) ja Cewec Flower Color 16

Puikot: 10,0

Koko: 30 x 130 cm

Langanmenekki: n. 220 g /huivi

Äidille ihan parasta oli, kun kumpikin tytär ilahtui huivista niin suunnattomasti, että pitivät niitä kaulassa koko aattoillan ja olivat sitä mieltä, että huivit on tosi ihania ja (melkeinpä) parhaat lahjat! Lisäksi kumpikin oli vielä sitä mieltä, että juuri oma huivi oli paremman värinen kuin toisen. Meni siis värivalinnatkin aivan nappiin! Kuten kuvasta näkyy, värit on valittu takkeihin sopiviksi.

Koska edellämainitusta aikataulun tiukkuudesta johtuen äiti jäi (tänäkin) vuonna ilman kudottua joululahjaa, piti oma huivi tehdä jälkikäteen. Punainen huivi sopii punaiseen villakangastakkiin.

Lanka: Cool Flamme 4530 ja Viking Flower 312

 

Ihan ilman kommelluksia ei tästäkään urakasta selvitty. Kun paketoin huiveja joulupaketteihin, niin huomasin, että ensimmäisessä huivissa oli käynyt kömmähdys: Tarkoitus oli, että kukkalanka on aina joka 4. kerros, vaan kuinkas ollakaan noin kolmanneksen jälkeen kerrostiheys olikin vaihtunut joka 5. kerrokseksi. Se alkoi ärsyttämään niin kovasti, että joulupäivänä purin (neidin luvalla) huivin vaihtumiskohtaan asti ja tikuttelin uudestaan koko loppuosan. Neiti oli itse sitä mieltä, että ei haittaa, eikä varmaan muita olisikaan, mutta kun itseä harmitti, niin eihän muukaan auttanut.

Kirjoneuletta pohkeenmitalla

Käsittämätöntä, mutta kerrankin olen ollut hyvin kaukokatseinen. Aloitin heinäkuussa tarvittavat kirjoneulesukat syyskuussa. Siis edellisenä vuonna :-)

Kaiken huippuna sukat olivat valmiit jo tammikuussa. Ja blogiin pääsevät heti helmikuussa!

Joskus aikaisemminkin on tullut mainittua lasten tanhuharrastuksesta. Sen myötä lähdemme ensi kesänä reissulle Islantiin. Jännittävä ja odotettu matka kerrassaan. Tapahtuma vaatii myös uudet esiintymisasut - eikä pelkästään siitä syystä, että edelliset on jo kolme vuotta vanhat ja kaikki pituusvarat on jo otettu käyttöön!

Kirjoneulesukkiin tämä alustus liittyy siten, että totta kai vanhemmillakin pitää olla teemaan liittyviä varustuksia. Itselleni olen jo aiemmin ommellut feresin tyyppisen mekon ja paidan sekä miehelleni liivin. Nyt miehen haave on saada polvihousut ja niiden seuraksi tietysti pitkät villasukat.

Aloitin tietenkin helpommasta eli sukista. Mallin piti olla jotain perinteisen näköistä. Apu löytyi Suomalaisesta sukkakirjasta ja kirja kirjastosta. Yhteistuumin päädyimme Vöyrin kirjoneulesukkiin.

Malli: Suuri suomalainen sukkakirja: Vöyrin kirjoneuleiset sukat

Lanka: Gjestal Silja 302 (valk.), 396 (viin.pun.)

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 194 g

Koko: 44

Tykkäsin tehdä sukkia. Vaikka kyse onkin kirjoneuleesta, niin loppujen lopuksi useammalla kerroksella oli vain yhtä väriä kuin molempia.  Tiheys oli suurin piirtein sama kuin ohjeessa, mutta tietenkin silmukkamäärää piti lisätä reippaasti ja pohjekavennuksia piti myös olla enemmän.  Fiksuna tyttönä laskeskelin kavennusten paikat jo etukäteen ja merkitsin ne ruutupiirroksen! Kerrankin sain kavennukset molempiin sukkiin täsmälleen samoihin kohtiin.

Ohjeesta ei oikein käynyt ilmi, miten kirjoneule tuli asetella sukkaan. Ruutupiirros oli saman levyinen koko ohjeen pituudelta, mutta pohkeeseen kuitenkin tehtiin kavennuksia. Niinpä laskin jokaisen kuvion kohdalla silmukoita, että sain kuvion kohdistumaan tasaisesti keskisilmukan suhteen. Hieman hidasta ensimmäisen sukan kanssa, mutta maksoi vaivan. Toisessa sukassa ei tarvinnut enempiä laskeskella, kunhan katsoi ensimmäistä sukkaa (ja muisti ne kavennukset!) 

 

Jännä juttu, että sukat painavat vähän vaille 200 g vaikka viininpunaista lankaa meni metriä vaille kerä kumpaankin sukkaan ja valkoista sitten reilummin kolmatta kerää. Tällä perusteella painon pitäisi olla reilusti yli 200 g.

Kärkeen lisäsin vielä ylimääräisen kuviokerran, koska muuten yksivärisestä osuudesta olisi tullut aika pitkä.

Erityisen ylpeä olen kiilakavennuksen ja kuvioinnin yhteensovittamisesta, joka   onnistui lähes täydellisesti! 

 

Tässä kuvassa punaisen värisävy parhaiten kohdallaan.

 

Vaikka koko parin tekemiseen kesti lähemmäs puoli vuotta, niin ihan niin kauaa en sukkia aktiivisesti tehnyt. Ensimmäinen sukka oli pitkään vain "varpaita vailla" kun tuli kaiken alaisia muita sukkaprojekteja ja joululahjoja. Joulun jälkeen jatkoin ja vajaassa kuukaudessa tuli pari valmiiksi. Siinäkin välissä oli jo vähän välipalatöitä.

Seuraavaksi Islanti-varusteisiin olisi saatava tytöille säärystimet. En lainkaan luota Islannin ilmastoon edes heinäkuussa.... Säärystimien olisi hyvä olla valmiina jo huhtikuun alussa kun uudet esintyymisasut tulevat ensikäyttöön. 

Puikoille on päässyt myös huivi sopimaan oman mekkoni kanssa. Sen tulevaisuus näyttää hieman synkemmältä, mutta onhan tässä vielä heinäkuuhun aika.....

Joululahjoja

Vihdoinkin kuvia joululahjoista!

Päätin jo vuosi sitten, että tänä jouluna siskon lapset ovat niin isoja, että heille kannattaa tehdä lahjoiksi istuinalustat. Aloittelin tekoa jo syyskuussa, siis kerrankin ajoissa! Jokohan niitä olisi nyt tehtynä niin monta, ettei enää tarvitse. 

Siskolta  vielä puuttuu....

Tällä kertaa tein raitaan aina 4 kerrosta, mitä nyt loppupätkään piti vähän säätää, että sai langan riittämään, mutta aika pitkälti kaikki lanka tuli käytettyä.

Lanka: Hjertegarn Natur Uld 1171 ( kelt. print) ja  Gründl Filzwolle Funky 85 (kelt.) sekä

 Natur Uld 1173 (vihr. print) ja 6957 (vihr.)

Puikot: 8,0

Langanmenekki: yht. 400 g

Siskolle lahjaidea tuli ihan itsestään. Halusin kokeilla kaksipuoleista patenttineuletta. Löysin suomenkielisen ohjeen, mutta väännöstä huolimatta ohje ei auennut eikä jäljestä tullut ollenkaan sellaista kuin piti. 

Sitten bongasin, Ravelrystä - kuinkas muuten - Hosta-ohjeen. Vähän pelotti, että osaisinko sen mukaan tehdä yhtään paremmin, vielä kun on lisäyksiä ja kavennuksia ja ties mitä. Koska ohje oli julkaistu Twist Collectivessa uskoin sen kuitenkin olevan ymmärrettävä.  Kuinka ollakaan: ymmärsin englanninkielistä selitystä paremmin kuin suomenkielistä! Ohjeessa on sekä sanallinen selitys että kaaviokuva. Ensimmäistä kertaa olin iloinen, että ohje oli kirjoitettu auki. 

Väänsin alkua silmukka silmukalta ja purin ja tein uudestaan. Koko päivän ahkeroituani edessäni oli noin kymmenisen senttiä neulosta - jonka lopulta purin. Siihen mennessä olin päässyt jotenkin jyvälle siitä, mitä olin tekemässä, mutta huomasin reunasilmukan menevän välillä pieleen.  Vaikka kuinka yritin keskittyä nostamaan ensimmäisen silmukan oikeaan suuntaan oikeaan aikaan, näyttää lopputulos, että siellä täällä on tullut virheitä, eikä reuna ole tasaisen sileä, vaan siellä täällä on väärään suuntaan meneviä kierteitä. Ei tosin ihan hirveästi. Pieniä pätkiä välillä purinkin, mutta paljon alempana olevat annoin olla. 

Lisämausteena lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, joten jouduin lisäämään silmukoita, ettei huivista olisi tullut älyttömän kapea. 

Toinen langoista löytyikin omasta varastosta. Trekkingin XXL oli joskus tarttunut kaupasta mukaani. Ihmettelen kyllä miksi, koska eihän se ollenkaan ole minun väriseni. Kaveriksi päädyin ostamaan yksivärisen Step-langan ja yhdistelmä on mielestäni varsin sopiva. Lisäksi Trekkingin väritys on aivan ihanan syksyn lehtien värinen ja sopii täydellisesti juuri tähän huiviin.

Vaativa projekti, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja taas on tullut opittua monta uutta juttua!

Malli: Hosta

Lanka: Zitron Trekking XXL 495  (oranssisävyt) ja 

Austerman Step 1019 (vihreä)

Puikot: 3,0

Koko: n. 15 x 160 cm

Langanmenekki: 120 g

Äiti sai lahjaksi ihanat kissalapaset. Kun bongasin ne Twist Collectiven talven numerosta, tiesin, että ne on ihan pakko tehdä äidille.  Hetken mietin, ehdinkö tehdä lapaset, koska oli jo joulukuun alku ja muitakin jouluhommia oli tekemättä. Päätin kuitenkin, että annan sitten vaikka yhden lapasen lahjaksi ja toisen joulun jälkeen, jos ei ehdi valmiiksi.

Mallitilkkuakin piti urakalla tehdä. Lopulta päädyin 2,75 puikkoihin, jolla kooksi tuli ohjeen mukaan 8", jonka arvioin äidin käden kokoiseksi. Omat pikku kätöseni ovat pienemmät ja lapaset tuntuivat jonkun verran liian isoilta. Kyllä, ovat sopivan kokoiset äidille!

Hyvin ehtivät kuitenkin valmiiksi. Loppujen lopuksi lapset ovat aika pienet tehdä, vaikka kirjoneuletta onkin. Eikä värejäkään ollut kuin kahta kerralla. Pieniä vastoinkäymisiä matkalla (tottakai) oli, esimerkiksi se, että ensimmäisen lapasen kohdalla olin aloittanut valkoisen jälkeen tummanruskealla kun piti olla vaaleampaa. Purukuunhan meni.

Uutta oli peukalonkiila, jota en ole ennen tehnyt niin, että silmukat lisätään peukalon ulkoreunassa. 

Malli: Moggies

Lanka: Ejertegarn Exclusive Alpaca 2100 (l.valk.), 

2111 (vaal.rusk.), 2409 (t.rusk.)

Puikot: 2,75

Koko: 8"

Langanmenekki: 65 g

Ihanat lapaset ja kuulemma myös lämpöiset hienostelulapaset. Sisko ilmottautui haluamaan samanlaiset.