Piristystä syksyyn

Vaikka toistaiseksi syyspäivät ovat olleet kuulaita ja aurinkoisia, niin olen jo varautunut sateisen harmaisiin päiviin pirteällä sukkaparilla. 

Räsymattosukkia on tullut nähtyä jos jonkinlaisia. Toiset ovat mielestäni onnistuneet värivalinnaltaa paremmin kuin toiset. Itse mietin väriyhdistelmääni kovasti. Onko tulos ihan liian räväkkä ja räikeä. (Voiko sukat olla liian räväkät???) 

Ystävän yllyttämänä uskaltaudun tekemään pitkät syyssukat pirteistä Villen raitalangoista. 

Mallia otin edellisistä, hyvin istuvista polvareista. Kärjestä aloitin ja pohkeessa asettelin kudinta valmiin sukan päälle ja lisäilin silmukat samaa tahtia. Yleensä olen tehnyt 7 veikan paksuisesta langasta sukat 48 silmukalla. Ilmeisesti Ville on aavistuksen pakumpaa, koska silmukkamäärä piti pudottaa 44:ään, kun jalan päällä tuntui liian löysältä. Onneksi tajusin kokeilla heti alkumetreillä sopivuutta!

Malli: omaan jalkaan sopivat

Lanka: Nordea Raita-Ville sateenkaari (881) ja punakirjava (882)

Puikot: 3,5

Langanmenekki: 185 g

Kudoin vuorotellen 3 kerrosta kummallakin langalla. Kerroksen vaihtumiskohtaa en yrittänytkään sen kummemmin piilotella. Värit vaihtuvat niin, että kerroksen vaihtokohta uppoaa joukkoon mukavasti. Kyllähän kohdan huomaa, kun kuvasta katsoo, mutta asettelin sen reiden sisäpuolelle, joten käytössä ei pistä silmään.

Ihanan värikkäät, paksut, lämpimät ja jalkaan sopivat!

Syyshärpäke

Vaatekaappi on jo pitkään kaivannut mustaa neuletakkia, jonka voisi helposti töissä vetäistä päällensä.  Siis _mustaa_, apua! Ainoa yhtään sopiva vuodeaika projektille on tietenkin kesä. 

Ravelry-jonosta bongasin Hitofude Cardiganin, joka kiehtoi sekä tekotapansa, että mallinsa vuoksi. 

Kovasti epäilytti miten villalangalle tehty ohje istuisi puuvillalle. Ravelryn projekteista löytyi jälleen kerran apu. Moni oli tehnyt puuvillasta, joten uskaltauduin kokeilemaan. 

Apua löytyi myös koon määrittelemiseen. Valitsin lopulta L-koon, koska tiheys sopi parhaiten 3,25 puikoille ja silloin L-koosta tuli sopiva minulle. 

Malli: Hitofude Cardigan (rav.link)

Lanka: Hjertegarn Cotton 8, 199

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 320g

Koko: M

Hämmästyttävää kyllä, neule valmistui meikäläisen mittapuulla todella nopeasti. Kahdessa kuukaudessa! Olihan siinä kesäloma aikaa, mutta silti. 

Tässä olen jo ehtinyt Hitofudeani jonkun aikaa käyttääkin. Oikein kiva pitää päällä ja puolipitkät hihat ovat juuri sopivat. Tykkään ja tulen varmasti käyttämään paljon. 

Saatanpa jopa tehdä jostain villalangasta toisen talveksi, siihen sitten ehkä vähän pidemmät hihat. Toisaalta "tekemättömiä" malleja on jonoksi asti, ehkä talviversio jää vain haaveeksi

Mustan kuvaaminen oli todella haasteellista. Ylivalotettiin vaaleat osat, jotta kuviosta saataisiin edes jotain näkyviin. Oikeasti siis on ihan mustan musta takki!

Ampparipesiä anopille

Tänä kesänä on amppareita lennellyt enemmän kuin tarpeeksi, ihan joka puolella.

Meillä mökillä on joka kesä ainakin pari pesää jostain löytynyt. Niinpä päätin tehdä muutaman valepesän jo valmiiksi kevääksi. Annoin ne anopille nimpparilahjaksi, saa hän päättää missä eniten tarvitaan. 

Lanka: Nordea Ville (812)

Koukku: 4,0

Langanmenekki: yht. n 90 g

Koko: tennispallo

Varsinaista ohjetta ei ollut, palloa yritin lähteä virkkaamaan. Ensimmäinen versio oli tummemmasta langasta ja siitä tuli turhan iso. Se ei päässyt edes kuvaan ja saa jäädä "varapalloksi", jos tarvitaan vielä useampi. Toki lankaa on vielä jäljellä, voin tehdä lisää, jos keksitään lisää paikkoja.

Kesähärpäke

Kesä on vierähätänyt niin nopeasti, että bloggaukset ovat vallan jääneet jälkeen. Myönnetään, ettei kovin paljon valmista ole tullutkaan, pikkuhiljaa jotain.

Alkukesästä otin työn alle viime kesän kesäpaitaprojektin loppuunsaattamisen. Paita jäi lähes viimeistelyä vaille valmis -tilaan syksyn saapuessa. Niinpä urakka ei ollut suuren suuri, paitsi langanpäitä oli ihan liikaa pääteltäväksi! 

Ihastuin Onionin Hemp+cotton+modal -lankaan ja erityisesti sen herkullisiin väreihin. Niistä piti ehdottomasti saada kesäpaita. Löysin myös kivan ohjeen, Ravelrystä tietenkin.

Paitaa oli kiva tehdä, koska palasista tehty malli eteni nopeasti palasta toiseen. Koska tiheys ei ihan täsmännyt ja muutenkin mallia oli hieman hankala muuttaa, päädyin lopulta vain kasvattamaan palasten kokoa jokusen kerroksen, jotta sain koon riittämään rinnanympäri. 

Onneksi tajusin jo heti alkumetreillä, että missään tapauksessa en halua ommella kaikkia paloja yhteen, vaan taktikoin yhdistämällä palat päättelykerroksella neulomalla palat yhteen. Se aiheutti pientä säätöä, mutta oli kyllä sen vaivan arvoista! Minäkö inhoaisin ompelua? :D

Kainaloon piti tehdä ylimääräinen säätö, kun lopputulemana oli avoin kainalo rinnan alle asti! Jouduin siis sittenkin  ompelemaan vähäsen saumoja. 

Malli: Oahu

Lanka: Onion Hemp+cotton+modal pun. (403), sin. (407), kelt. (419) ja lime (414)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 240 g

Lopputuloksen "hihan" härpäkkeet vähän vaivaa. Ne lerpattavat vähän hassusti, mutta menee näinkin. Mukavan viileän kesäinen pusero, jossa värit ovat kohdillaan. 

Ihastuin palasiin niin, että suunnittelin jo tekeväni jossain vaiheessa palapeiton samalla systeemillä. Sinne saisi upotettua mukavasti jämälankojakin. Katsotaan.... 

Lahjahuivi

Innostuin Stewen Westin Exploration Station huivista, niin kuin kaikki muutkin. Olen huomannut, että varsinkaan isoja huiveja en tule kuitenkaan pitäneeksi, joten piti keksiä joku muu hyvä saaja huiville. 
Mikäpäs muu kuin hyvä joululahja! Maalis-huhtikuussa valmistunut ensimmäinen joululahja! Hyvä minä! Kerron lisää myöhemmin, jos vaikka saaja sattuu lukemaan blogia.

Siitä se ajatus sitten lähti pidemmällekin. Sain kutsun 40-vuotissynttäreille. Synttärisankari  kutoo itsekin paljon ja varsinkin muille, mutta joka ei koskaan saa mitään itsetehtyä "koska tekee itse". Tiedän, kuinka ihanaa silti on saada jotain itsetehtyä, jotain, joka on ajatuksella valmistettu juuri minulle.

Siksi valitsin värimaailman oikein tarkkaan ja saajalle sopivaksi. Kelasin lopulta _kaikki_ Ravelryn (silloiset) noin 3000 projektia läpi saadakseni ideoita ja pohjaa työlle. 

Lopulta päädyin versioon, jossa värinä A eli "väliraita" on valkoinen. Sitten punaista, sinistä ja vihreää. Kirkkaita, saajan värisiä. Vielä sopiva lanka ja juuri oikeat värisävyt. 

Toinen huivi oli paljon helpompi tehdä kuin ensimmäinen. Ymmärsin olla katkaisematta lankoja ihan joka paikaissa, vaikka käskettiin. Reunan I-cordin sisällä lanka kulki mukavasti piilossa reunassa ja säästyin monen monelta langan päättelyltä. Muutenkin homma sujui sutjakkaammin kun tiesin mitä tehdä ja mitä tulee seuraavaksi. 

Malli: Exploration Station

Lanka: Hjertegarn Sock 4, valk. (1000), fuksia (4340), vedenvihr. (1424) ja  sin. (6500)

Puikot: 4,0 

Huivia oli kiva ja mielenkiintoista tehdä, kun kahta samanlaista kohtaa ei ollut. 

Langanmenekkiä jännitin. Olin varannut valkoista ja sinistä kaksi kerää ja punaista ja vihreää yhdet kerät. Teoriassa niiden piti riittää, koska kerässä on 210 m ja ohjeessa sanottiin vähän vähemmänkin riittävän (183 m ja 169 m). Lopulta vihreä, jota piti mennä vähemmän, jäi vain pienen pieni päättelypää, kun taas punaista jäi vähän enemmän, vaikka sitä piti kulua enemmän. Eihän noita metrimääriä ihan noin tarkkaan yleensä ilmoitetakaan. Metrin tarkkuudella! Mutta aika lähellä kuitenkin.

Saaja tykkäsi lahjasta ja muutkin olivat sitä mieltä, että värien valinta osui nappiin. Kannatti siis käyttää yksi viikonloppu pelkästään suunnittelutyöhön. 

Pienelle pientä

Jokin aika sitten sukuun syntyi uusi tulokas ja pitihän vauvalle tehdä jotain kivaa. 

Valitsin tutun ja turvallisen bambulangan, se on ihanan pehmeää vauvankin iholle, vaikkei sitä ehkä pelkkää paljasta ihoa vasten pidetäkään.

Kun aloitin projektin, en tiennyt onko tulokas tyttö vai poika, joten valitsin molemmille sopivia värejä pienellä retro-ajatuksella. 

Pöllömalli ei tällä kertaa inspiroinut, valitsin samasta katalogista toisen mallin. Raitajakku on ollut listalla "olisi kiva tehdä jollekin" ja nyt se pääsi puikoille. Ohjeesta poiketen päätin vähän istuttaa hihoja ja jättää hupun pois, koska ihan pienellä vauvalla se on mielestäni vähän epäkäytännöllinen ja jää helposti niskaan ikävästi ruttuun.

Malli: Hjertegarn Baby Design nr. 11, malli E (takki)

ja perinteinen sik-sak-myssy

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo rusk. (2500), lime (7070) ja vedenvihreä (6029)

Puikot: 3,0

Koko: 3-6 kk

Langanmenekki: 150 g

Takin ehdin tehdä vallan hyvin, mutta myssyn kanssa meinasi tulla kiire. Lankoja päättelin vielä matkalla vierailulle.... 

Ribbipaita

Jostain kumman syystä lapset kasvavat edelleen hurjaa tahtia, eikä neljä vuotta vanhat paidat tahdo mahtua päälle. (Ei edes sille nuoremmalle!)

Vähän sain vihjailua, että uusi, lyhythihainen neulepaita kevääksi olisi kiva juttu.

Ohjeeksi valikoitui Cookie A:n Katarina Rib, jota olen katsellut sillä silmällä, että voisipa tuonkin tehdä. Omalle vartalolle tuo ribbineule ei ehkä ole kaikkeiin imartelevimpia, mutta hentoiselle teinille, se sopii vallan mainiosti. 

Langaksi valikoitui ihanan pehmeä, mutta toivottavasti ei ihan liian kuuma Hjertegarnin Merino Cotton, jossa on puolet puuvillaa, puolet merinovillaa. 

Alku oli yllättävän vaikea. Ensin pääntie oli liian avara ja päädyin purkamaan työn ja aloittamaan alusta.  Vähensin aloitussilmukkamäärää 100 silmukkaan. Aluksi tein 2 o 2 n joustinta ja lisäsin 10 s neljän kerroksen päästä ja toiset 10 silmukkaa seuraavien neljän kerroksen jälkeen. Sitten vielä kaksi kerrosta ja vasta sen jälkeen siirryin ohjeeseen.  

Toinen ongelmakohta oli saada "siirtyvän" osan kohdalle lisäykset kääntymään oikeaan suuntaan. Vaikka periaatteessa olisi voinut tehdä ihan niin kuin ohjeessa sanottiin, niin pitihän pilkunviilaajan päästä säätämään. En ihan hahmottanut olivatko lisätyt silmukat menossa jatkossa mihin suuntaan ja miten päin niiden halusin olevan.  Muutaman yrityksen jälkeen alkoi tulla mieleistä jälkeä. Asiaa vaikeutti se, että osassa valmiissa töissä näytti kaitale kaartuvan eri suuntaan kuin toisissa!  

Malli: Katrina Rib for Haiti

Lanka: Hjertegarn Merino Cotton (9235)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 300 g

Koko: S/M

Paidasta tuli pidempi kuin ohjeessa, kokeiltiin päälle ja todettiin, että nyt on hyvä. Siirtyvän osan annoin mennä niin pitkälle, että kohtasi "sivusauman".  

Pienet hihat olivat myöskin toivelistalla. Lopusta langasta tein looppaamalla hihoja niin pitälle kuin lankaa riitti. 

Heti pääsi käyttöön ja taidetaan tykätä. Molemmat.

Kietaisuhame

Vihdoinkin sain kuvautettua viime talven projektin, puolihameen.

Ihastuin malliin, jonka löysin ystäväni lehdestä. Ensimmäinen ihastus oli tietenkin väri, joka oli "juuri mun" väri. Tykästyin myös tweed-tyyppiseen pintaan. Huomasin, että ohjeessakin oli käytetty kahta eri lankaa ja päätin kokeilla, miltä näyttäisi yhdistelmä yksiväristä Maijaa ja pätkävärjättyä, ohutta sukkalankaa Salidaa. Värissä 34 oli juuri sama violetti kuin Maijan 292. Koetilkusta tuli varsin onnistunut ja ostin lankoja lisää. 

Pientä fiksailua ja uudestaanlaskemista tein, mutta sitten totesin, että hameen etuosa menee niin paljon päällekäin, ettei pieni heitto tunnu missään. 

Mukavaa oli tietenkin myös se, että koko kappale tehtiin kerralla, ja jos pieniä muutoksia matkan varrella tulikin tehtyä, ei tarvinnut muistaa samaa jossain toisessa kappaleessa. 

Hame valmistuikin varsin vauhdikkaasti viimeistelyä vaille. Etureunan hapsut tuottivat lähes ylipääsemättömän ongelman. Ohjeessa oli oikein kuvakin, mutta se ei tuntunut auttavan. Kevään ja lämpimien ilmojen tullen hame tuntui ihan liian lämpimältä sylissä ja niinpä se jäi odottamaan syksyn viilentymistä. 

Syksyllä ilmojen kylmennettyä päätin, että nyt on saatava hame valmiiksi, kun ilmatkin ovat juuri sopivat lämpimälle hameelle. Jouduin tekemään ihan mallitilkun, johon väsäsin reunuksen niin kuin kuvittelin sen tehtävän. Pelotti ruveta tiputtelemaan silmukoita ja leikkaamaan hapsuja isotöisestä hameesta ennen kuin olisin aivan varma mitä olen tekmässä. Kuinkas ollakaan, kun täsmällisesti seurasi ohjetta kohta kohdalta välittämättä muusta, reunus onnistui! 

Malli: Shaggy Squares Skirt, Knitters Magazine 109, Winter 2012

Lanka: Gjestal Maija (292) ja Cewec California Salida (34)

Puikot: 4,0

Langanmenekki: 420 g

Yläreunaan neulon jo reunusta tehdessäni ohuen kumilangan. Se ei kuitenkaan riittänyt notkoselkäiselle, vaan hame uhkasi tippua päältä. Lisäsin vielä toisenkin kumilangan vyötärölle ja se auttoikin.

En laittanut hameeseen nappeja, vaan nepit sekä vyötärölle että alemmas etureunaan, koska se tuntu repsottavan omituisesti.

Ohjeessa oli kuva myös samaa sarjaa olevasta jakusta, jonka ohje oli ollut edellisessä lehdessä. Vähän kiinnostaisi tehdä hameelle kaveri, ei ehkä juuri tuolla ohjeella, mutta kahdella langalla kuitenkin. Epäilyttää vain, tulisiko niin paksua jakkua käytettyä, hamekin on todella lämmin! Salidaa olisi vielä varastossa varmaan jakkuun riittävästi, koska menekkilaskelmissa taisi tulla pieni virhe ja lankaa meni noin puolet siitä, mitä olin ostanut! Ehkäpä fuksianpunainen Maija...?

Tykkään hameesta kovasti. Vaikka Salida näytti aika räväkältä yksinään, niin värit uppoavat Maijaan kivasti ja efektinä on juuri se tweedimäisyys, johon tykästyin. Talvella on hameelle jo ollut käyttöä ja muutama kehukin on saatu! 

Takkiin sopiva huivi ja huiviin sopiva pipo

Sain jo palautetta, että pitäisi päivitellä blogia useammin.
Valmiita töitä olisi esiteltävänä, mutta näin talviaikaan on haastavaa saada otettua mitenkään järkeviä kuvia muuten kuin päiväsaikaan. Se, että useampi henkilö olisi kotona valoisaan aikaan edes viikonloppuna on harrastusten ja töiden yhdistelmänä aikamoista sattuman kauppaa. Töiden esittely ilman kuvia taas tuntuu aika tyhmältä.
Nyt saatiin muutama kuva otettua, lisää enempiin ei riittänyt seuralaisen kärsivällisyys.

Joulunjälkeisistä alennusmyynneistä ostettiin pojalle villakangastakki. Hieno, uusi takki vaati tietenkin hienon uuden huivinkin. Mikä tahansa fleece-huivi ei käy takin kaveriksi. Vaatimuksia oli pilvin pimein: ei liian paksu, ei liian kuuma, ei liian leveä eikä liian pitkä, "ei mitään ihmeellistä", musta.

Eipä siinä sitten muuta kuin langan hankintaan! Päädyimme ohueen "vauvalankaan", 100% merinovillaan. Värin sain hilattua grafiitinharmaaseen vakuuttamalla, ettei kova musta sovi takin kanssa. 

Malliksi päätin valmita klaassisen patenttineuleen. Silllä sain ohueen lankaan paksuutta, mutta samalla ilmavuutta. 

Kyllä oli taas kerran kärsivällisyys koetuksella. Hitaasti, kovin hitaasti tuli valmista. Kun sain tehtyä kolmannen kerän loppuun, laitoin kädet ristiin, ettei tarvitse ostaa vielä neljättä kerää ja jatkaa huivia. Pituus oli kuulemma siinä ja siinä, vaikka alunperin herra oli sitä mieltä, ettei kovin pitkää huivista halua. Eiköhän patettineule vähän käytössä venyykin.  Menee pari kertaa kaulan ympäri ja saa juuri ja juuri saa solmuunkin, tarkoitus kyllä on olla kauluksen alla päät ristissä, ei solmussa. 

Kyllä nyt on hieno!

Malli: Patenttineule

Lanka: Viking Baby Ull (313)

Puikot: 3,25

Langanmenekki: 150 g
Koko: 18 x 150 cm

Viime talvena tein omaan villakangastakkiin sopivat tuubihuivin ja pipon. Ne ova tyhä edelleen mieleisät ja muuten hyvät, mutta kovilla pakkasilla kaipasin vähän paksumpaa pipoa, Niinpä ostin pari kerää lisää Nimbusta ja samalla tunturineuleella kudoin tuubille uuden kaverin.

Malli: Tunturineule

Lanka: Zitron Nimbus (25)

Puikot: 5,0

Langanmenekki: 75 g

Haastavin kohta oli alku: oli vaikeaa vaihtaa 3 o, 1 n neule joka toisen kerroksen 3 n, 1 o. Useamman kerroksen alku piti purkaa, kun annoin vaan mennä ja unohdin kerroksen vaihtumiskohdan. Sitten tajusin laittaa silmukkamerkin ja vähän helpotti. 

Pipo on tarkoituksella pitkä. Sitä voi pitää lörppäpipona tai jos on oikein kylmä, taittaa alaosan kaksin kerroin korville. Hyvin tarkenee kylmilläkin ilmoilla.

Sukkaputki jatkuu

Sukat on hassu juttu.

Perussukkaa osaa tehdä vaikka unissaan, niitä on kiva tehdä jos haluaa aivotonta työtä. Välipalana isompien juttujen lomassa. Paksusta langasta saa nopeasti aikaan isommatkin sukat.

Ohut lanka ja mutkikas kuvio vaativat täydellistä huomiota ja pitkää pinnaa.

Vaikka kuinka vannoisi, ettei enää ikinä koske sukkapuikkoihin, kohta jo huomaa väkertävänsä uutta paria.

Joululahjasukkarutistuksen jälkeen kuvittelin jatkavani johonkin ihan muuhun suuntaan. Vaan eikös joulunpyhinä alkanut mieltä kaivaa joulusukat ihan itselle.

Monena vuonna olen ajatellut sellaiset tekeväni. Aina vain on käynyt niin, että lahjojen teko on mennyt edelle eikä aika ole riittänyt enää omiin sukkiin. Sitten pyhinä on jo tuntunut liian myöhäiseltä enää siksi jouluksi aloittaa, mutta nyt ei tuntunutkaan! Aikaa riitti sekä ohjeiden selailuun että lankavarastojen katsasteluun. 

Valinta osui jo jonkun aikaa nämä-haluan-joskus-tehdä -listalla olleisiin sydänsukkiin. Varastosta löytyivät myös juuri joulusukkiin sopivat punainen, harmaa ja valkoinen lanka. 

Vain pientä muokkausta ohjeeseen... Langat olivat Sisua ja Siljaa eli hieman paksumpaa (160 m/ 50 g) kuin ohjeessa (210 m/ 50 g), joten vähensin kuviosta yhden mallikerran ja vaihdoin puikot aavistuksen isommiksi. Eikä tietenkään tiimalasikantapäätä, ja aloitinkin ihan periteiseen malliin ylhäältä alaspäin. Tiesin, että kuvion kanssa täytyy kikkailla kiilakavennusten kohdalla ja se on helpompaa ylhäältäpäin tehtynä. Niin, ja värejä tuli kahden sijaan kolme.

Malli: Hearty-Stripy Socks, (sekä rav.link)

Lanka: Sandnesgarn Sisu (pun. 4219 ja harmaa 1042)

Gjestal Silja (valk. 302)

Puikot: 2,5

Langanmenekki: 75 g

Koko: 36

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja kiilakavennusten kohdallakin kuviot menevät mukavan nätisti.

Kaiken lisäksi sukat valmistuivat nopeasti ja olivat valmiit heti uutena vuotena.

Samalla vauhtiin päästyäni tein myös toiset omat sukat valmiiksi. Paksummasta Stepistä tekeillä ollut polvisukkapari oli päässyt niinkin pitkälle kuin ensimmäinen sukka valmiiksi ja toinen alkuun. Pehmeä lanka ja ihana väri. Olivat vaan joutuneet jonotuslistalle. 

Polvisukat tein kärjestä ylöspäin, koska lyhyet mutta paksut sääreni vaativat lisäyksiä ihan eri kohdissa kuin mikään valmiin ohjeen mukaan tehdyt.  Muistutksena itselle vaan, että seuraavalla kerralla kannattaisi tosiaankin merkitä ylös missä kohtaa lisäykset tekee! Parin kuukauden tauon jälkeen oli hieman vaikeuksia arpoa oikeita kohtia, eikä tainnut kaikki mennä ihan täsmälleen samaan kohtaan molemmissa. 

Halusin raidoituksen menevän samaan kohtaan, vaikka normaalisti en olekaan mikään erityisen tarkka tässä asiassa. Mielestäni onnistuin varsin hyvin! Tarkoitus oli myös saada aikaa mahdollisimman pitkät sukat ja ihan polveen asti ne tulivatkin jäipä vielä vähän jäljellekin! Todella riittoisa lanka.

Malli: Polvisukka omaan jalkaan sopiva, kantapää Fleeglen ohjeella

Lanka: Austerman Step 6 Irish Rainbow Colours 630

Puikot: 2,75

Langanmenekki: 140 g

Koko: 36

Loppuun vielä kuva syksyn mittaan tehdyistä, pakolaisille menneistä sukista. Sukat ovat epätoivoinen yritys saada kulutettua jämälankoja pois. Muutaman värin sainkin kulutettua ihan loppuun asti. Ainakin harmaa, vihreä, sininen ja toinen punainen loppuivat.

Kaikki langat ovat 7 veikkaa, Jussia tai Jannea. Enää en ole varma mikä mitäkin on. Sukkien koot jotain 26-32 välistä. Punnita unohdin. Toivottavasti lämmittävät jonkun pienen ihmisen varpaita. 

Joululahjasukat

Näin sitä ihminen taas joutuu perumaan sanansa.

Enkö maaliskuussa ollut sitä mieltä, että jos ikinä minkäänlaisia toivesukkia kenellekään teen, niin laitan tarkat rajoitukset. Mutta, mutta....  Jonkun verran ennen joulua kysäisin siskolta, että mahtaisivatko hänen lapsensa tykätä, jos saisivat valita millaisia sukkia joulupukki toisi. Eipä mennyt montaa päivää, kun vastaus tuli: Frozen Elsa ja Mindcraft Steve. Näin. 

Steve oli kohtuullisen helppo toteuttaa, moinen palikkahahmo taipuu neulekuvioksi helposti. Vähän piti omilta lapsilta kysellä tarkistelevia tietoja, että meni värit ja muut kohdilleen.

Lanka: Gjestal Maija (vihr. 211, iho 253, 

turkoosi 290, sin. 225, 

rusk. 255, musta 201)

Puikot: 2,75

Koko: 34

Elsa vaati jo enemmän aivotyötä ja säätämistä. Kelailin erilaisia kuvia sukista, joita ihmiset olivat tehneet, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Kovin isokaan kuva ei voinut olla 32 kokoiseen sukkaan. En myöskään halunnut tehdä polvisukkia tai silmukoida älyttömiä määriä. 

Sain idean, että Elsan hame jatkuisi kärkeen saakka, kun löysin sopivan hamahelmikuvan, muokkasin siitä kuvan sukkaan. 

Suuriman osan kuvasta neuloin intarnasiana, kaikki pienet piiperrykset ja kirjailut tuli siihen päälle. 

Lanka: Gjestal Maija (v.pun. 215, turk. 290, t.turk. 234, 

valk. 202, kelt. 216, iho 253)

Puikot: 2,75

Koko: 32

Äidille väsäsin oikein polvisukat. Jostain netistä, olisikohan ollut Facebookin Voihan villasukka! -ryhmästä bongasin kuvan ja heti iski mieleen, että ihan on äidin näköiset sukat. Ihan pelkästään kuvan inspiroimana tein sukat. Koitin vähän laskeskella lehtien silmukoita, mutta suhteellisen pienestä kuvasta se oli vaikeaa. Niinpä kaivelin lisää nettiä, Pinterestiä ja ties mitä paikkoja ja muokkasin erilaisia lehtiä varteen.

Kun koitin valmista sukkaa itselleni kauhistuin, pohje mahtui juuri ja juuri jalkaani. Onneksi äidillä ei ole sen paksumpi pohje kuin minullakaan ja suhteellisen hyvin sujahti jalkaan. 

Lanka: Gjestal Maija (vihr. 212, rusk. 254, kelt. 218)

Novita Nalle (oranssi 219)

Gjestal Silja (pun. 340)

Puikot: 2,75

Koko: 38

Siskon sukat olivat siltikin kaikkein haastavimmat.

Vuosi sitten vähän ennen joulua eräs ystäväni laittoi Facebook-sivuilleni kuvan konttineulesukista ja ilmottautui mielellään vastaanottamaan moiset. Samoin siskoni. Kerroin, että en osaa sellaisia tehdä, en ainakaan ilman ohjetta. 

Niinpä joulutontut olivat kaivaneet kirjan, jossa ohje oli ja jouluaattona paljastui paketista Think outside the Sox -kirja, josta löytyi monta muutakin mahtavaa ohjetta. 

Heti joulun jälkeen aloitin sukkien teon. Konttineule ohuella langalla ja pienillä puikolla oli niin hidasta tehdä, että jossain vaiheessa homma jäi auttamatta kesken.

Syksyllä oli pakko kaivaa homma uudestaan esiin. Päätin kokeilla onnistuisiko kutominen vasemmalta oikealle edes yhtään siedettävällä nopeudella. Olenhan vasuri, vaikka kudonkin oikealla. Viiden silmukan kutominen ja työn jatkuva kääntely oli viedä hermot. Kuinka ollakaan, työ nopeutui huomattavasti! Lopultakin homma oli siedettävää, jopa kivaa. 

Vaan.... Kun sukka alkoi olla siinä kohtaa, että rupesin kokeilemaan josko olisi kärkikavennusten aika, huomasin jäljen olevan ihan liian tiukkaa. Sain juuri ja juuri ängettyä sukan jalkaani, mutta mitenkään mielyttävää se ei ollut.

Ei kun purkamaan vaan. Melkein heitin (taas) koko työn nurkkaan häpeämään ja purkua odottamaan. Ravelry pelasti jälleen kerran tilanteen. Sieltä löysin kommentteja, joissa "palasen" silmukkamäärä oli lisätty kuuteen kantapään jälkeen. Kun kerran purkamaan rupesin, niin saman tien tein kantapäänkin kuudella silmukalla ja paljon parempi tuli!

Eräs syy liian pieneen kokoon oli varmasti väärä puikkovalinta. Ajattelin, että pitää ottaa pienemmät puikot, kun yleensä tuppaa nurja puoli olemaan vähän löysempää. Kun normaalisti teen ohuet sukkalangat 2,25 puikoilla, niin nyt otin 2,0. Sitten lopulta en niitä nurjia silmukoita tehnytkään, niin jälki saattoi olla vähän kireämpää kuin pitikään.

Silti epäilytti, ehtisinkö jouluksi tehdä enää toista sukkaa, kun ensimmäinenkin tuli melkein kahteen kertaan tehtyä. Eipä olisi ollut ihme, mutta ehdinpä hyvinkin ja vielä ajoissa. 

 

Malli: Enterlac Sock ( kirjasta Think outside the Sox)

Lanka: Drops Fabel (Texmex print 153)

Puikot: 2,0

Koko: 37

Koska nämä kaikki sukat olivat lähdössä matkaan jo ennen joulua, olin tilanteessa, että jouluun oli vielä monta päivää aikaa ja kaikki lahjat olivat jo valmiina. Häämentävää!

Mitäpä muuta siinä tekemään kuin keksimään lisää lahjoja. Nuorimmainenkin on jo ohittanut kovimman prinsessa-iän, mutta Frozenin Olof kuuluu suosikkeihin. Niinpä tekemään Olof-sukkia. 

Vaikka kovin välttelenkin silmukoiden jäljentämistä, ajattelin, että kyllä yksi lumiukko on kohtuullisen helppo ja nopea tehdä. Taas Pinterest auttoi hamahelmi-kuvioineen. Mittailin edellisistä sukista, että mahtuu, mahtuu Olof sukan kärkeen. Vähän tiukalle meni, mutta mahtuu.

Varteen valepalmikkoa, näyttää vähän pieniltä lumipalloilta.

Silmukointiin meni lopulta varmaan enemmän aikaa kuin sukkien kutomiseen! Sen verran hidasta sittenkin oli. 

Lanka: Gjestal Maija (valk. 202, musta 201)

Novita Nalle (oranssi 219)

Puikot: 2,75

Koko: 35

Tässä vielä koko satsi saajien jaloissa.